Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
"Ei hän siitäkään mitään välitä että lapsi on vaarassa ollut," lausui hän hiljaa ja huolestuneena itsekseen. Hellästi puristi hän pikku Katia rintaansa vasten ja käveli hiljaa koivujen varjostamaa polkua pitkin peltoa kohden, jossa kullankarvainen ruis kauniina ja tuleentuneena aaltoeli, leikkaajan sirppiä odotellen.
Vielä tuli rauhallisia lammaspaimenia Daciasta, joilla ei ole peltoa eikä taloa, vaan jotka vaeltavat karjoineen laitumelta laitumelle aivan samoin kuin heidän esi-isänsä tekivät tuhat vuotta sitten Aasiassa.
Kyllä se on harvinaisen kaunis auringonlasku, sanoin minä. Niin, mutta eikös siinä ole tuossa kaunis ruispeltokin? kysyi /hän/. Olin todellakin kuin pilvistä pudonnut, vaan samassa kuitenkin siksi toinnuin, että ymmärsin asemani ja osasin myöntää, että ruispelto oli kaunis. Ja eikös siinä ole peltoa yhden talon tarpeeksi? Hyvin onkin. Ja kuinka paljon luulette siitä saavanne?
Matti oli pahoillaan ... hyvin pahoillaan; ja eikös ollut syytäkin? Hän olisi tahtonut tietää, kuka muu metsämies olisi suvainnut akkoja pyydyksilleen!... Vai akka pistäytyy jänisrautoja katsomaan! Olisi ollut parahiksi, jos olisi itse semmoinen jalastaan käydä kännähtänyt rautaan, niin olisi herennyt siellä juoksemasta, mokoma metsän kävijä. Matti hiihti peltoa myöten pihaan.
Itse heilutti hän kuokkaa niin paljon kuin vanhat käsivartensa jaksoivat. Ja niin saatiin pieni palsta Sormulan peltoa siemennetyksi. On Juhannusaatto. Sysimiesten pirtin eteen on kahden puolen pystytetty koivuja. Kukkivia pihlajia on asetettu pirtin nurkkiin. Seinän rakoihin on pistetty tuomen oksia. Illallinen on jo syöty, koskapahan tyhjä, pesemätön pata on liedellä. Ihmisiä ei ole pirtissä.
Antin neljäkymmentäkahdeksan vakan-alaa peltoa ja heinämaata, erittäin vielä kartano y.m. huoneet tekivät hänen vauraaksi mieheksi, ja että rauta-arkku vuoteen alla makuuhuoneessa ei suinkaan ollut tiilikivillä täytetty siitä olisin lyönyt vaikka vetoa; sillä Ojamyllärillä oli varoja, sen tiesi joka mies Männikön kylässä.
Sillä minä olen sen nähnyt, nimittäin Pariisin. Niin ajattelin itsekseni jo edeltäpäin nauttien junan nopeasti vilistäessä Sjellantia pitkin. Siinä nyt ei ollut vielä paljo mitään näkemistä. Yhtenä ainoana viheriänä, tasaisena lakeikkona kiiteli maisema silmien ohi. Kaikki peltoa ja niittyä, kaikki niin saroittain täsmälleen yhdenlaista, että silmä ei saanut mistään kiini.
Kun ajattelen saavani niin monta peltoa ja lehmää ja maitoa ja voita ja hedelmiä ja kirstua ja arkkua, niin luulenpa todellakin maanneeni tähän saakka ja nyt vasta äkkiä havahtuneeni. Ei, se ei ole niin. Minua peloittaa, ajatellessani, että tulen äkkiä edesvastauksen alaiseksi niin monesta asiasta. Auttaahan sinun äitisi minua, niinhän? Onhan hän vielä voimissaan?
"Niin, kuitenki minusta täytyy tulla suuri taiteilia", sanoi hän tuskallisesti, "minun täytyy tulla suureksi, tahi minä kuolen, Aloisa". "Sinä et rakasta minua", sanoi lellitelty tyttö lykkien häntä luotansa. Poika vaan heilutti päätänsä, hymyili ja meni pitkin keltaista peltoa pois.
Eläinten nahoilla ja rukiilla hän vaihtoi kotieläimiä muilta suomalaisilta, ja rehuja hän sai näille luonnon muodostamilta heinämailta, joita oli metsissä vesien rannoilla, joskus pitkienkin matkojen päässä kotoa. Kun suomalainen uudisasukas oli päässyt niin pitkälle, että hänellä oli peltoa, niittyä ja kotieläimiä, hän oli tilallinen. Yksityisen perheen oli tukala tulla toimeen.
Päivän Sana
Muut Etsivät