Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. marraskuuta 2025
Eräänä päivänä putosi Malla lammikkoon ja Engebretsen heittäytyi hänen jälkeensä ja veti hänet ylös. Märkänä ja pelosta ja vilusta vapisten menivät he kotiin. Se oli sellaista, jota ei voinut salata äidiltä. Kuultuansa mitä oli tapahtunut, huudahti hän kyyneleet silmissä: "Mitä, jos olisin kadottanut teidät molemmat, mitä, jos olisin kadottanut teidät molemmat!"
En siis pelosta, toivoakseni te, herra everstiluutnantti olette täydellisesti siitä vakuutettu, vaan välttääkseni kaikenlaisia ikäviä selkkauksia, tarjoon minä, samalla vakuuttaen teille meidän täydellistä kunnioitustamme, julkisesti kaikkien kumppanieni nimessä kättäni sovintoon!"
Ettei hänellä ollut tilaa kotona ... en muista kaikkia hänen verukkeitaan... Lopuksi heräsi minussa epäilys, etteivät asiat olleet tolallaan. Ja silloin? Minä vannotin häntä kertomaan minulle kaikki ja vapauttamaan minut siitä pelosta, jonka valtaan olin joutunut... Minä rukoilin häntä itkien ja polvillani sanomaan minulle totuuden. Entä kreivi?
Mutta minä en voinut maata öillä varkaitten pelosta, ja kun hyvänluontoinen Löfstedt tuli ylös, näytti hän minusta epäiltävältä, sillä hän tiesi että minulla oli kolmekolmatta riksiä kassassa ... eikä syvyyden viehätystä taida kukaan ennalta arvata. Se oli kauhea levottomuus, mutta se ei ollut minkään testamentin vallassa, ja senpätähden tulinkin päivä päivältä rauhallisemmaksi.
Hänen mielestänsä hänen poikansa saisi korkeamman aseman kreivikunnassa, jos hän naisi Lady Janen, Clanvillen herttuan tyttären, ja se "hänen tuli tehdä," sanoi Lady Chillingly itsekseen. Hän ei kenellekään puhunut siitä pelosta, joka oli saattanut Sir Peteriä vaatimaan Kenelmiltä sen lupauksen, ettei hän pyytäisi ketään naista vaimoksensa, ennenkuin hän oli saanut isänsä suostumusta siihen.
Vaan kasakkapa taisikin hyvin lukea magyarin kieltä ja heitti kokotetut liput heittiö-tohtorille silmiä vasten niin tuimasti, että lentelivät hujan hajan. Sitten paljasti hän miekkansa ja huusi julmasti silmiään väännellen ja sakeita sadatuksia lasketellen pelosta puolikuolleelle raukalle: "Kukas olet? kuuletkos? Mitäs tahdot? mikä mies olet?"
Mutta wielä kerran hän seisattui, lankesi polwilleen, puristi kätensä ristiin ja rukoili. Sitte hän hyppäsi ylös ja sopotti: "No nyt, Pirjo, minä olen walmis." Pirjo puhalsi kynttelin lyhdystänsä, ja molemmat pujahtiwat ulos, hiiwien pimeitä käytäwiä alas. Wäristen wilusta ja pelosta Anna lähestyi pimeää wankeutta, jossa hän luuli nyt olewan suljettuna koko elämänsä onnen.
Lapioihin, jotka ovat tehoisat aseet suurten tuiskujen jälkeen ja jotka tekevät ihmeitä silloin, kun Suomen valtion rautateiden veturiauratkaan eivät mitään voi, eivät viranomaiset ole käskeneet tarttua, vaikka heillä vanhain asetusten mukaan siihen olisi ollut oikeus lienevätkö sen sitten tehneet näiden hankihirviöitten pelosta vaiko säälistä kansaa kohtaan, säästääkseen sitä uusista rasituksista.
Varovasti läheni nuorukainen sitä paikkaa, jossa pelosta ja sydämen rauhattomuudesta vapiseva Klaara seisoi ja, kun hän oli aivan Klaaraa lähellä, kuiskasi "valasi rikkoja! Petturi!" Klaara säpsähti ja kirkasi. "Edvard! sinä olet vallan oikeassa. Kosta minulle! Minä olen kuuliainen uhrisi, kuitenkin säästä vähäpätöinen, arvoton henkeni.
Päästyänsä linnanpihalle ilmaisi hän syvällä huokauksella tyytyväisyytensä siitä, että onnellisesti oli päässyt siitä tukalasta asemasta, jossa oli ollut, ja kiitti Luojaa siitä, ett'ei häntä oltu huomattu. Hänen muutoin pelkäämätön sydämensä kutistui pelosta, kun ajatteli kestettyä vaaraa ja sitä kauheaa salaisuutta, jonka perille oli päässyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät