Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Hän kääntyi pois ikäänkuin lähteäkseen, mutta palasi heti jälleen ja lausui syvällä, voimakkaalla vakavuudella: »Minä tiedän teidän toiveenne ne ovat rohkeat, vaan eivät turhat, jos minä rupean teitä auttamaan. Minä tiedän teidän pelkonne, siitä teidän pitäsi oppia varovaiseksi, vaan ei pelkuriksi. Mies voi saada omakseen vaikka minkä naisen.
Vaan sit'et kuitenkaan tee? Bartholdus Simonis. Ha! ha! Minäkö pelkään? Koska tulitkaan tuntemaan minua siltä kannalta? Kaarle Olavi. En luullutkaan sinua pelkuriksi! Kunniallani voin taata, ett'en luullut sinua siksi! Vaan sanoppas mitkä syyt estävät sinua iloitsemasta? Bartholdus Simonis. Niistä en voi antaa minkäänlaista selitystä sinulle.
Niin, kyllä minä kuulin, mitä kenraali sanoi, kuin istuin koirankopissa ja silloin sydämmeni vavahti, ja kyllähän minä turkkilaista pelkäsin, mutta pahemmin minä pelkäsin, että minua sanottaisiin pelkuriksi raukaksi. Sen tähden minä purin hammasta, ja hain rumpupalikkani ja sitte ajattelin: vaikkapa he minua löisivätkin, niin minä rummutan kuitenkin! Mutta he juoksivatkin kaikki tyyni tiehensä."
Se erehtyy, jos häntä vaan Ken luulee sankariksi. Hän on, jos sanoa sen saan, Jo luotu pelkuriksi. Kun lasiani nelistän Kas, kohta hän sen kuuli, Ja jalkaani jos tömistän, Hän katoaa kuin tuuli. Ei tosin meidän virkamme Oo yhtäläinen juuri, Mut meidän omaisuutemme On melkein yhtä suuri. Ei vuosikautenakahan Käy meille ahtaaks piiri, Kun kumppalini arvaathan On pienen pieni hiiri. Helmin kysymys.
"Vaalene ja punastu vaan ja katso minuun, niin kuin olisin vihollisesi ja lörpöttelisin joutavia. Paljon kummallista olen nähnyt, mutta ennen sinua en ketään, joka pelkästä urhoollisuudesta on tullut pelkuriksi ja sitä paitse ei pelkurimaisuus sovi kellekään tuntemalleni naiselle huonommin kuin päättävälle Klealleni.
Sanoi, että ne häneen vaikuttavat niinkuin jonkinlainen urhoollisuuden kerskaus. Suurimmat pelkurit ovat aina urhoollisia vain ajatuksissaan ja innostuvat vain ajatuksistaan. Kerran hän kuvasi Anttiakin suureksi pelkuriksi; pelkurimaisuus oli Antin luonteen pääominaisuus, sanoi hän. Heikki ei voinut kyllin ihmetellä tätä luonnekuvausta. Antti pelkuri!
Hän salli, että häntä hetkeksi ajateltiin siksi, joksi useat hänen vihamiehistänsä pilkallisesti soimasivat häntä, pelkuriksi, joka oli rohkea kammiossansa, mutta hämmästyi, kun tuli mailman eteen.
"Ei, en mene, siitä ei ole mitään hyötyä..." Loiskis, jää särkyi keskellä salmea ja vallattomin poika, joka oli sanonut Mattia raukaksi, putosi ja rupesi haikeasti huutamaan apua. Vaan muut, jotka olivat likinnä häntä, peljästyivät nyt vuorostaan niin, että kiitivät pois minkä jaksoivat ja jättivät toverinsa yksin pulaan. Mitäs Matti nyt teki, hän, jota äsken sanottiin pelkuriksi?
Ja", jatkoi hän seisauttaen hevostansa, "jos taas kuulette Erasmusta parjattavan pelkuriksi taikka petturiksi, saatte sanoa, että Jumalalla on enemmän tilaa valtakunnassaan, kuin ihmisillä kouluissaan; ja ettei semmoisten ihmisten, jotka katsovat asioita monelta puolelta, ole aina niin helppo taipua yhteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät