Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 24. syyskuuta 2025


Te olette minut ottaneet kurjuudesta ja kasvattaneet minua ja minä tunnen, että olen velvollinen tekemään, kuten tahdotte. Olen nyt siis päättänyt täyttää toivonne ja mennä Pekon kihloihin.» »Oletko sanonut sen Pekolle jokysyi lukkari.

Vaan kun kaikki jo olivat tulleet, alkoi tutkinto. Matami istui kuuntelemaan, kun Iiriä tutkittiin. Hän seurasi silmillään Iiriä niin tarkasti, että kun Iiri vastasi, liikkui mataminkin suu aina sen mukaan kuin Iirinkin. Lapset saivat sitte vähäisen välihetken, jolloin pääsivät pihalle juoksentelemaan, ja nyt vasta huomasi matami Pekon, joka myöskin oli Iiriä kuuntelemassa.

Hän on paras ihminen maailmassa! Jospa tietäisit, kuinka hyvä hän on minä sen tiedän, joka olen ollut muuallakinKyyneleet rupesivat vierimään Iirin poskille, häntä oikein loukkasi Pekon puhe, sillä äiti ja matami nehän olivat kuten yksi ja sama; äidin paras ystävä oli matami ollut, ja nyt taas oli hän ainoa, joka äidin hellyydellä orpoa kohteli.

Lähinnä valkeata lattialla viruvat talon uskolliset vartijat, Kiiski ja Käpy, tuon tuostakin raottaen silmiään, ikäänkuin vakuuttaakseen talonväelle, että heidänkin on varsin hyvä olla lämpöisessä pirtissä. Mutta uunille on kiivennyt kiilusilmäinen vanha kissa, jolle ties mistä syystä on annettu pulska Pekon nimi. Hiljaista on kaikki, tyyntä ja rauhaa.

»Onko neiti Salmi jo tehnyt päätöksensä koulun suhteenkysyi Arvo. »Olen. Minä otan syksystä viran. Kasvatusvanhemmillani ei ollut mitään sitä vastaan.» »Ja isäni nimipäiväksi tulette katsomaan uutta kotianne» »Kiitoksia, aivan mielellänivastasi Iiri, ja läksi jäähyväiset sanottuaan Pekon kanssa kotiin.

Mutta sitä ei kukaan saata sanoa, ettemme me ole onnelliset olleet, ja herranani olen häntä myös aina pitänyt.» »Niin, herranani ja kumppaninani minäkin tahtoisin sitä pitää, jota lemmin, mutta Pekon luonne ei minulle sovi. Hän on kovin lapsellisen turhamainen muutamissa asioissa, ja uskoa saatte, täti, että hän hyvin pian on unhottanut surunsa ja mielistyy muihin

Pekon lähdettyä rupesi Iiri valmistelemaan itseänsä Ihalan matkaa varten. Kahden päivän päästä sinne oli mentävä, ja ne kaksi päivää riensivät piankin, koska oli vähä yhtä kutakin lajia valmistettavaa. Päivää ennen Ihalaan lähtöä meni Iiri pappilaan tuumailemaan Helvin ja Seljan kanssa, mitä hän matkalle ottaisi mukaansa.

Oi Jumala! minä rakastan heitä kaikkia!" Niin käveli hän vielä kauan pitkin kylää, sydämessään tuttavasti puhutellen kaikkia, mutta ei sanaakaan suusta saanut, Tietämättä, kuin se oli tapahtunut, seisoi hän äkkiä Pekon talon kohdalla: kaikki oli hiljaista ympärillä, ainoastaan alatuvasta, jossa mummo eli muonamuorina, kuului rukousten yksitoikkoista hörpötystä.

Hetken päästä Iiri palasi Seppälästä. Martti saattoi häntä lukkarille ja istui sitte pihapenkillä, kunnes näki Iirin, matamin ja Pekon lähtevän. Heidän mentyänsä hän läksi huoaten kestikievariin kyytipojantoimiansa jatkamaan. Martti, joka tavallisesti oli tyytyväinen maailman menoihin, tunsi nyt vähän kaipausta, sillä Iiri oli aina ollut hellätuntoinen häntä kohtaan.

Koko kylässä ei sinä iltana puhuttu muusta mistään kuin siitä, että opettaja piti tuttavuutta Pekon Katin kanssa. Ystävämme, joka ennen niin kernaasti ja melkein aina oli ollut yksin, ei nyt enää lopetettuaan koulu-tunnit viihtynyt neljännestuntiakaan yksinänsä, ei kotonaan eikä ulkona.

Päivän Sana

arkipukuun

Muut Etsivät