Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Vastaamatta Sannan kysymykseen, jatkoi Pekkolainen ikkunasta ulos katsellen: "Niitä elätettäviä karttuu vaivais-hoidon niskoille niin, että lopuksi ei tässä saa muuta kuin riihestäpäin ajaa viljansa vaivais-makasiinille ... laiskain elättämistä varten." Sivumennen sanoen, hän itse vuosittain maksoi vaivaisten varastoon 7 kappaa ohria ja 7 rukiita. Sanna ei jaksanut puhua mitään.
"No, kun te tahdotte ikisoki vääntää, että työtä on kyllä, eikä sitä ole ja puhutte sellaisia pirullisia, että itselliset nyt voivat paremmin kuin talolliset ... kehtaatte tuollaisia puhua, niin rikas kuin olettekin. Ei se ole muuta kuin hävytöntä pilan tekoa." Matti lähti pois kiukuissaan. "Kakaroista olet sinä ainakin rikkaampi kuin minä, he he hä hää...!" ilkkui Pekkolainen Matin perään.
"Noo, paloipa tuollainen Nurkanperä keneltä tahansa, ei se niin..." "Nurkanperä! Meidän tupahan siellä palaa?" Liisa vähän seisahti. "Te-eidän," veti Pekkolainen pitkäänsä, "Nurkanperän Matin mökki se on!... Vieläpä juttua, korkeintaan kymmenen markan arvosta olisi polttopuita tullut siitä mökistä, ei mitään muuta."
"Kymmenen markan!" Olisi tuossa ollut Pekkolainen, niin kimppuun olisi käynyt, mokoman tunnottoman... Jo kopisti hän Heistrokin ovella ja lujasti kopistikin. Kovin kiukutti vielä, kun Pekkolaista ajatteli. Heistrokin tuvasta ei kuulunut mitään vastausta. Matti siirtyi ikkunan alle ja koetti lasiin päristää. "Yösijaa minun olis pitänyt joukolleni pyytää, kun..." Hän kuunteli.
"Kaikkein toisten mökkiläisten perheet saavat niin rauhallisesti nyt nukkua kodeissaan ja minun yksin... Miksi ankara sallimus antoi mökin palaa minulta, juuri minulta, kaikkein köyhimmältä?" Ja Matin luonto tahtoi nousta kapinaan sallimuksen toimia vastaan. Hänen korvaansa oli kuulunut, kun joku äsken kertoi, että Pekkolainen oli tätä vahinkoa arvostellut kymmenen markan arvoiseksi.
Kirjoita nyt selvästi: Nestori Pekkolainen, Kunnallislautakunnan jäsen... No mitä nyt?" Kysymys koski tyttöä, joka häntä tuli tupaan kutsumaan. Itsekseen tyytymättömästi muristen, kun oli tultu häiritsemään niin hupaisista ajatuksista, meni Pekkolainen tupaan. "Noo, mitä sillä Sannalla nyt?..." hän kysyi seisahtuen keskilattialle itseänsä keikistellen ja suu iva hymyssä.
Kerjäämällähän te siihenkin asti elitte, ja nythän sinä olet tehnyt kauppaa kuin hantesmanni. Tottapa jotain on kasautunutkin?" Isännän suu oli hymyssä, kun hän kääntyi Sannaan katsomaan. Sanna katsahti Pekkolaisen silmiin ja huomasi niiden tirkuttamisesta, että hän oli juovuksissa. Pekkolainen astui likemmäksi.
"Huono jo olikin se sun tupasi," sanoi sitten vielä, lämmitellessään takkapaisteella selkäänsä ja hymyillen, niin kuin Mattia kiusatakseen. "Huonohan se oli," myönsi Matti, "mutta olisihan siinä nyt vielä mennyt." "No parempi on nyt, kun saat uuden," jatkoi Pekkolainen ja keikisteli, saadakseen kasvamisen alussa olevaa vatsaansa pulleammalta näyttämään. "Niin ... jos saan uuden."
"Valtiolta sinä saisit elatusta pyytää", sanoi hän ikään kuin jonkullaisella harrastuksella. "Valtion työssä Matti teloittui, niin valtio elättäköönkin!" "Kukapas niitä köyhän asioita sitten valvoisi, haukutaan vaan kaikkialla, mihin puutteinensa kääntyy." "Haukutaan", matki Pekkolainen, "haukkumiseksi se aina otetaan, jos joku sanoo asian julki ja halki.
"Kun puut saat, niin ei siinä sitten enää muuta tarvita kuin miestä kirves-varteen." "Hm. Eikö isännällä nyt olisi mitään työtä antaa?" Matti tahtoi pistää nauloja isännän tekemiin reikiin. "Ei meillä nyt..." Pekkolainen päätä ravistaen sanoi ja muuttui totisemmaksi, "ei nyt tarvita. Maanviljelijä on, kuule Matti, nykyään köyhemmässä tilassa kuin itselliset.
Päivän Sana
Muut Etsivät