Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Heidän piti vain seurata myötävirtaan, sillä Pekkalaisen torppa oli saman virran suulla. Nyt neuvoteltiin siitä, kumpi lähtisi jauhoja hakemaan, vai menisivätkö molemmat yhdessä. Pekkaa ei haluttanut lähteä, ja pitihän majavanpyydyksiäkin kokea. Antin piti sen vuoksi lähteä matkalle yksin. Hän olikin siihen halukas.
Tämä oli yksi Pekkalaisen pojista, ja Kaarina oli hänen mukanaan. Pekka kummastui nähdessään tytön niin kaukana kotoa. "No, Kaarina, mikä nyt?" kysyi hän. "Kuinka on Antin laita, onko hänelle jotakin tapahtunut?"
Kelkkaa vetivät Pekkalaisen nuoremmat pojat, kunnes tultiin vanhemman pojan Martin kotiin pari penikulmaa lännemmäksi. Hänellä oli hevonen ja reki, ja siihen nyt tavarat muutettiin. Nuorukaiset saivat sälyttää rekeen omia tavaroitaan niin paljon, ettei heidän tarvinnut ottaa mukaansa kuin toinen kelkka.
Muuta neuvoa en tiedä, kuin että me pohjoiskulman suomalaiset lähetämme heille sanan, että heidän on pysyttävä laissa ja oikeudessa, tai meidän täytyy heitä rangaista." Tässä kohden heidän puheensa keskeytyi, Pekkalaisen koira juoksi metsään päin ja alkoi kiivaasti haukkua. "Sieltä tulee joku", virkkoi ukko, "pidetäänpä silmällä ja ollaan varuillamme!"
Sillä välin Pekka voisi katsella asuinpaikkaa. Sellaisista ei ollut puutetta. Sen lisäksi päätettiin, että Pekka ja Pekkalaisen nuorin poika seuraisivat ukkoa niin kauas kuin he voivat piileksiä metsissä. Kun sitten olisi tultu niin lähelle asuttuja seutuja, ettei se enää käynyt päinsä, piti nuorten miesten pysähtyä odottamaan ukkoa.
Lopetettuaan kertomuksensa he ehdottivat Pekkalaisille, että nämä tulisivat heidän metsäpirttiinsä asumaan siksi aikaa kuin oleskelisivat tällä järvellä. Siihen nämä heti suostuivatkin, ja sitten mentiin yhdessä saarelle. Ukko Pekkalaisen mielestä paikka oli kalastusta ja metsästystä varten hyvin valittu, mutta tulevaksi uudispaikaksi se ei ollut sovelias.
Jannen tuvassa oli hiljaista. Kuului kuitenkin kuiskauksia, joihin sekaantui itkua ja nyyhkytyksiä. "Isä, nyt meillä on puita", sanoi Pekkalaisen vanhin poika. "Pankaa ne seinää vasten!" käski Pekkalainen. Nyt astui kokoontuneesta miesjoukosta pari ruotsalaista esiin ja tuli avomielisesti Pekkalaisen luokse. He tervehtivät: "Jumalan rauha!" ja sitten toinen huusi: "Tule ulos, Janne!"
Joulujuhlan nuorukaiset viettivät Pekkalaisen luona. Pyhien loputtua he menivät Kateenharjulle ja ryhtyivät työhön. Työtä tehtiin ja vilua kärsittiin, mutta työ edistyi, sillä ympäristön suomalaiset kävivät vuorotellen auttamassa. Nuorukaiset ja torpan omistaja vain olivat yhtä mittaa työssä.
Pekka souti nyt Pekkalaisen kanssa kotiin, jossa Hakkarainen tuli heitä vastaan kysyen äreästi: "Saanko sinulta vaatteita lainaksi?" "Saat." "Annatteko minulle todistuksen siitä, mitä minulle on tapahtunut?" Sen kumpikin tahtoi kernaasti antaa, Pekalla oli kyllä kova urakka kirjoittaessaan ja sepittäessään todistusta, mutta valmiiksi se tuli. "Kiitos", virkkoi Hakkarainen, "minä lähden huomenna."
Kerran kasvattiveljesten istuessa juttelemassa vanhoja muistojaan ilmestyi halmeelle nuori suomalainen. Hän tervehti iloisesti ja ystävällisesti. Tulija oli vanhan Pekkalaisen poikia Suomenniemeltä. Kun vastatervehdykset oli lausuttu, sanoi nuori Pekkalainen: "Isä käski sanoa, sinulle Pekka, terveisiä, että Suomesta on tullut tänne sinun veljenpoikasi.
Päivän Sana
Muut Etsivät