Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Niinkuin koko sydämestäni teinkin. "Niin, kultaseni", lausui Peggotty, likistäen minua. "Minä olen ajatellut sitä yöt päivät kaikin päin ja, niinkuin toivon, oikealla lailla; mutta minä aion ajatella sitä vielä ja puhua veljelleni siitä, ja sillä välin pidämme koko asian salassa, Davy, te ja minä.
Peggotty pudisti sääliväisesti päätänsä. "Minä aion koettaa", sanoi Martha, "jos tahdotte auttaa minua pois täältä. Pahemmin kuin täällä en voi koskaan menetellä, mutta kenties paremmin. Voi!" lisäsi hän, ja häntä värisytti kauheasti, "toimittakaat minut pois näiltä kaduilta, jossa keko kaupunki tuntee minut siitä saakka, kuin olin lapsi!"
Ja samoin sanoo Em'ly: 'tuolla on eno! Sillä jos en minä ole täällä, ei akkunassakaan ole mitään kynttilää". "Sinä olet lapsi!" sanoi Peggotty, paljon pitäen hänestä sen vuoksi, jos hän todella ajatteli, mitä hän sanoi. "Vai niin", vastasi Mr.
Minä en itkenyt mitään erittäin, tietääkseni; mutta vanhojen ystävien näky sai minut jollakin lailla itkemään. "Kasvanut, Mas'r Davy? Eikö hän ole kasvanut!" lausui Ham. "Niin, eikö hän ole kasvanut!" sanoi Mr. Peggotty. He saattivat minut nauramaan uudestaan, kun nauroivat toisiansa, ja sitten me kaikki kolme nauroimme, siksi kuin minä olin vähällä itkeä taas.
"Minä olen, rakkaani, koettanut kaikkia keinoja, joita voin ajatella lyhyesti, kaikkia keinoja, jotka ovat, ja kaikkia keinoja, jotka eivät ole saadakseni soveliasta palvelusta täällä Blunderstone'ssa; mutta ei löydy mitään semmoista, lemmikkini". "Ja mitä aiot tehdä, Peggotty?" kysyin minä totisesti. "Aiotko mennä etsimään onneasi?"
Peggotty osoitti sormellansa erästä kirjoitusta sanomalehdessä, jonka nimi oli "Port Middlebay Times", ja minä luin ääneen, niinkuin seuraa: "Julkiset päivälliset etevälle kanssa-siirtolaisellemme ja kaupunkilaisellemme Wilkins Micawber'ille, Esquire'lle, Port Middlebay piirikunnan sovintotuomarille, pidettiin eilen täkäläisen Hotellin suuressa salissa, joka oli tukehuttavan täynnä väkeä.
Näin puhuen otti hän Emilyn syliinsä ja kantoi tämän, verhotut kasvot nojaantuen hänen rintaansa vastaan ja käännetyt hänen omia kasvojansa kohden, liikkumatonna ja taidotonna, portaita myöden alas. Vielä pidemmän matkan alku. Peggotty tahtoi puhutella minua.
Peggotyksi, talon isännäksi. "Hauska nähdä teitä, Sir", sanoi Mr. Peggotty. "Te saatte nähdä, että olemme yksinkertaiset, Sir, mutta alttiit". Minä kiitin häntä ja vastasin, että minä varmaan menestyisin näin hupaisessa paikassa. "Kuinka teidän äitinne jaksaa, Sir," kysyi Mr. Peggotty. "Hyvissä voimissa, kun lähditte hänen tyköänsä?" Minä ilmoitin Mr.
"Vieras muoto taikka niin tuntuu vaihetuksesta hauskalta", arveli Peggotty. "Kyllä, varsin hauskalta", vastasi äitini. Sillä välin kuin Peggotty jäi liikahtamatta seisomaan keskelle huonetta ja äitini jatkoi laulamistaan, menin minä nukuksiin, vaikka niin herkästi, että kuulin äänet, eroittamatta kuitenkaan, mitä ne sanoivat.
Peggotty, "ja kiitän taas. Mas'r Davy, hän voi muistaa, mitä tyttö oli; te saatte itse päättää, mitä hän on; mutta ei kumpikaan teistä voi tyyni tietää, mitä hän on ollut, nyt on ja vasta on oleva rakastavalle sydämelleni. Minä olen karkea, Sir", lausui Mr.
Päivän Sana
Muut Etsivät