Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Niin, elämä on arvoitus, sanoi Attalie; mutta mitä sanoo äiti siitä, että paruuni Gyllensvingel on ostanut hevosen, ainoastaan senvuoksi, että minä sanoin pitäväni niin paljon hevosista.
Niin, Jumala suokoon, sanoi vapaaherratar, että hän kiintyisi niin, ett'ei hän enään olisi minään esineenä... Ihmettelemiseen, tahtoo äiti sanoa. Niin, oikein, Attalie, ihmetteleminen; sillä se on varsin varmaa, että paruuni ihmettelee hänen yksinkertaisuuttansa. Ah, hän on luonnon lapsi... Nyt luulen minä, että läppääminen on tau'onnut.
No niin, mitä on tehtävä, virkaansa täytyy hoitaa, vastasi kenraali ujostellen. Sallittaneeko, että vieraita on läsnä, kodicilliä avattaissa? Kyllä, paruuni voipi, jos niin tahtoo, seurata minua; siellä täytyy olla muutamia jäävittömiä vieraita läsnä.
Ah, Jumalani! ett'en minä saanut nähdä tuota jaloa eläintä! Minä olen varsin mieltynyt kauniisin hevosiin. Paruuni puhui, että se on kovin vihainen ja että se tappoi erään Beduinin, tuo kiltti elukka, yhdellä ainoalla potkulla; se on tavatonta, kuinka semmoinen eläin on virma.
Kuuntele sinä, niin saat kuulla, että hän käskee, se on hiukkasta terävämpi kuin ukon. Paruuni läheni vapaaherratarta, joka iloa säihkyvillä silmillä katseli sitä nuorta miesparvea, joka ympäröi Attaliea, kun sitävastoin vissi niukkuus vallitsi Liinan läheisyydessä.
Tuota oivaa neitiä ympäröi koko ympyrä ihailijoita, jotka kuuluivat ihmetellen kuuntelevan hänen puhettansa. Gyllensvingel syöksyi esiin, sanoen: Minä seisoin tuolla poikessa Löwenpilin kanssa puhelemassa ja me molemmin päätimme, että me olimme onneton ihmispari. Onko paruuni onneton, se minua ihmetyttää, lausui neiti Attalie.
Niin kas, se oli syynä siihen, että hän minusta oli ruma kala suomustaa ... ja kas, ei kukaan ihminen puolustanut minun huopiani, minä olin varsin pakoitettu itse nousemaan ylös. Samassa silmänräpäyksessä vierivät vaunut kadulle ja pysähtyivät portin eteen. Tehtaanisäntä juoksi akkunaan katsomaan. Ne ovat paruuni Klarstjernalaiset.
Missä autuus oikeastaan asuisi, jollei siellä?... Mutta minun oikea asiani on kysyä teiltä, onko koko teidän pieni kirjanne täynnä kannesta kanteen, vai saatetaanko joku silmänräpäys lahjoittaa onnettomalle. Minä epäilen, paras paruuni; äiti on kieltänyt minua paljon tanssimasta. Ah, sitten on vapaaherratar sangen kova; minä olen varma, että hän saa sellaisella kiellolla "opionin" vastaansa.
Kello oli kymmenen tulossa toisena aamuna, kun kenraalin vaunut pysähtyivät Svean Hovioikeuden tykö. Hänellä oli paruuni Gyllensvingel mukana ja hän ivaili tahallisella, mielevällä tavallansa; mutta tuo hyvä kenraali oli sentään jotenkin kelmeä.
Sen, että paruuni näkyy tahtovan kääntää kohteliaisuuksiansa sinusta Liinaan. Paras on, ett'ei tuo säveä Liina ymmärrä siitä vähintäkään, sanoi neiti, nauraen; ei saata nähdä mitään naurettavampaa kuin Gyllensvingel'in muoto, silloin kuin hänen kokeensa pikku Liinan tunnottomuuden takia eivät onnistu; se on ihmeellistä, että voi olla vallan niin ilman tuntoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät