United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Milloinkaan ei vuorenvieremä ole pysähtynyt jättääkseen musertamatta kunnon miestä; aurinko ei ole kalvennut yhdenkään rikoksen edessä; maa juo yhtä hyvin viattoman kuin viallisen verta. »Onko siis epätoivo oikeassa; olisiko totuus surullinen?» Askel »Tieteen tulevaisuudesta» tähän kysymykseen ei ole aivan lyhyt! Toistaiseksi Renan kuitenkin vastaa tähän kysymykseen selvällä kiellolla.
Tällä kiellolla oli sama seuraus kuin kaikilla muilla, arvoeroituksen perusteella säädetyillä liiallisuuskielloilla ja asetuksilla: yleisön himo sitä rikkomaan tuli sitä suuremmaksi.
Missä autuus oikeastaan asuisi, jollei siellä?... Mutta minun oikea asiani on kysyä teiltä, onko koko teidän pieni kirjanne täynnä kannesta kanteen, vai saatetaanko joku silmänräpäys lahjoittaa onnettomalle. Minä epäilen, paras paruuni; äiti on kieltänyt minua paljon tanssimasta. Ah, sitten on vapaaherratar sangen kova; minä olen varma, että hän saa sellaisella kiellolla "opionin" vastaansa.
Ennen vanhaan oli yleisenä tapana avata arkut kirkossa ja asettaa ruumiit yleisön nähtäväksi, mutta tämän vastenmielisen ja ruttojen aikana vaarallisen tavan poisti Kustaa III:s ankaralla kiellolla v. 1773. Maahanpanijaisissa piti kulta lapsellista leikkiään turhamaisuuden, kaipauksen ja surun kanssa.
Semmoista vastausta ei vielä koskaan kuultu kysymykseen, johon tavallisesti vaan kovalla kiellolla vastattiin. Puhuiko hän hourauksessa vai oliko vastauksensa pidettävät myönnytyksenä?
"Minä olen, ankaralla kertomisen kiellolla, parille, kolmelle lörpöttelevälle hupsulle antanut sen tiedon, että tuo löydetty käsi on teidän tallirenkinne, Mustan Oventin'in oma, ja te jo tiedätte, herra ritari, että se mies on lähtenyt pois Fifen lääniin, niin että juttuni tulee yleiseen uskotuksi..." "Kylläpä sen tiedän", virkkoi Ramorny, "että tuommoinen huhu vähäksi aikaa voi peittää totuuden.
Niin, sinä et sitä nyt ymmärrä, eikä sitä ymmärrä moni ihminen ... mutta sinun äitisi tietää, kun on sen itse kokenut... Ei se kiellolla parane, ei muuta kuin pahenee, enkä minä tahdo sinua kieltää... Sillä nuorena tekee siihen mieli... Vaan se on kaikkein pahinta, kun niissä kirjoissa on maallinen elämä niin kauniiksi kuvattu ... eikä sitä kuitenkaan ihminen saa, vaikka kaiken ikänsä turhaan halajaa... Mutta jos sinä Jumalan sanaa tutkisit, niin huomaisit, ettei hän tämän maailman onnea tarjoa, joka pian haihtuu, vaan iankaikkisen elämän onnen, joka aina pysyy ... joka sinne kerran pääsisi...
Vähän aikaa sen jälkeen kun olemme jumalanpalveluksesta palanneet, ilmottaa V. minulle seinän läpi: Minua ei Mashkevitsh ollut luvannut jumalanpalvelukseen. Mutta tehän olitte siellä. Vartia oli erehdyksestä laskenut. Nyt kävi osastonvartia minulta pyytämässä, etten sanoisi olleeni kirkossa, jos Mashkevitsh kysyy. Vai niin. Mutta mitähän Mashkevitsh sellaisella kiellolla tarkottaa?
Hän ei virka sanaakaan eikä ole huomaavinaan vahinkoa, vaan kostaa sen perusteettomalla kiellolla... Ja sitte tuo äkkiarvaamaton hevoistuntijaksi teeskenteleväisyys! Naurettavaa! Hän, joka ei koskaan ole ratsastanut muulla kuin omalla kirjoitustuolillansa; hän teeskentelee muka ymmärtäväisyyttä hevosen arvostelemisessa "