Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Niin silloin sanottiin, että jo on sekin samanlainen kuin muutkin virkamiehet. Kyllä on toiset osakkaat käyneet lahjomassa, ilman se ei olisi tuolla tavalla. Ja päätettiin, että pitää lähteä tuumimaan, eikö hän sitä muuttaisi, ja maksaa hänelle joku parikymmentä markkaa. Laitettiin minut asialle. Minä menin.
Kun Kerttu näki hänen huolestumisensa, ei Kerttu voinut olla sanomatta: No, sinun vallankumouksesi täisikin tulla vähän liian pian? Herran nimessä, mitä he tekevät! Voi onnettomia! Näyttäytyisi parikymmentä kasakkaa, niin saisimme kymmeniä tuhansia raajarikkoisia! Kerttu! Kerttu! He ovat unohtaneet Viaporin! He ovat unohtaneet kaikki! He ovat panneet senaattorit ja kenraalit viralta!
«No, hyvä Pirkko, onhan hyvä, että hänelle maistuu!» vastasi Elise välttäen ja rauhoittavasti. «No, Herra varjelkoon! Nyt on hän vielä lisäksi sokurihiiri!» valitti vanha Pirkko parin päivän kuluttua. «Hän varmaankin panee vähintään parikymmentä murua kuppiin, muutenhan hän ei niin pian saisi sokuriastiaa tyhjäksi.
»Ajatukseni johdattavat minut parikymmentä vuotta taaksepäin, jolloin ensi kerran nuorena ylioppilaana astuin tähän saliin, missä kaikki on entisellään. Ensimäinen professori, jonka näin nousevan kateederiin, oli Hector Denis.
Ei he sitten sen enempää kysele. Koetan muistaa, vastasi vaimo, käärien kokoon sinipunaista kaulaliinaa, jonka hän vast'ikään oli saanut valmiiksi. Täss' on sinun huivisi; muistahan panna se kaulaasi kylmällä ja kostealla ilmalla. Sinä et saa laiminlyödä kulkkusi hoitamista, ja jos aiot elää vielä parikymmentä vuotta, pitää sinun olla hyvin varovainen.
Yli tulee, huutaa lukkari vastaan, pyörähtäen kyljelleen männyn juurella. Taikka ainakin parikymmentä tulee suorastaan linnun tietä. Ja suorastaanpa se ääni kulkee, ei se mutkia nakkele. Niin, akka oli Pekalla semmoisen matkan päässä, mutta sille tämä vain täältä niemeltä huusi, että: »huhui, akka, tuoppas ne jouhikkaat!» Ja akka vastasi sieltä että »tuon, tuon» ja toi.
Sitä ja sitä piti hänen kysyä niiltä, jotka olivat lukeneet sen ennen... Aikaa piti säästää, siinä solmu... Kanunamiehen puuvajasta ei hän enää tahtonut kuulla puhuttavankaan! tänään olkoon viimeinen kerta, jotta hän vaan saisi lukea... Kaksitoista tuntia päivässä ... ja yö, kosk'ei hän nukkunut enempää kuin neljä tuntia, siitä tuli vuorokaudeksi parikymmentä tuntia!
Suomalaisista tahdon kertoa teille mitä tiedän, sanoi välskäri, mutta jo edeltäpäin täytyy minun sanoa, etten paljoa tiedä. Odottakaamme vielä parikymmentä vuotta, silloin on varmaankin joku ahkera tutkija kaivava vanhoista aikakirjoista esiin tiedot reippaiden kansalaistemme urotöistä.
Minulta kului lähes parikymmentä vuotta, ennen kuin opin huomioitani oikein yhdistelemään ja erottelemaan taikka toisin sanoen varsinaisesti ajattelemaan. Sinä olit lapsi siihen aikaan, virkahti Musti alentuvasti. Toinen kehittyy sitäpaitsi myöhemmin, toinen varhaisemmin. Taas eräät eivät kehity koskaan, sillä he eivät koskaan opi ajattelemaan.
Mitä te tyhjää! Antaa pojan tulla! Menee se sinne kerran vielä kuitenkin. Kyllä minä hänestä huolen pidän! Mutta kuulkaas, keskeytti hän samassa, minulla ei ole lanttiakaan kukkarossa... Voiko kukaan vipata minulle ? Antti oli noussut ja lähti hoipertelemaan ovea kohti. Antti, kuule! Voitko sinä vipata minulle huomiseen asti parikymmentä markkaa?
Päivän Sana
Muut Etsivät