Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
»Minä en voi, en saata ... en ikänä!» Tuli itku. Mutta nyt oli muorilla kovia sanoja. »Vai nyt, kun jo on kihlatkin ja muuta ... vai nyt peräytymään!» Käski hävetä silmänsä täyteen ja lakata jo vihdoinkin ruikuttamasta. Kehui, että on sitä ennenkin tyttäriä nähty, parempiakin, ja aisoissa niitä on pidetty... Muori ei ottanut korviinsakaan pitempiä puheita asiasta.
Päättäen siitä siroudesta ja suuresta puhtaudesta ja järjestyksestä, jota hänen pukunsa osoitti, oli vanhus varmaankin nähnyt parempiakin päiviä, joita vielä muisteli.
Hän mietti isän äkillistä mielenmuutosta ja avomielisyyttä ja ymmärsi, että isä oli näinä vuosina hirveästi kärsinyt. Ja ehkä olivatkin isän olettamukset ja uskot olleet aivan vääriä! Ehkä paloniemeläiset olivat yhtä hyviä kristityitä kuin he itse, parempiakin!
Ne katselivat minua kauan aikaa eivätkä puhuneet mitään, ja minusta näytti, että ne minua ihmettelivät. »Laulappas nyt niitä muitakin laulujasi», sanoi Antti, se minun ystäväni. »Laula nyt», sanoivat muutkin. Minä ajattelin, että ehkä ne nyt niitä muita parempiakin lauluja kuuntelevat eivätkä ehkä enää niille naurakaan.
Mutta kylläpä hän saikin ryssiltä koko kasan haukkumasanoja mokoman röyhkeyden rangaistukseksi. »On tässä parempiakin, kuin sinä», sanoi aliupseeri. Minun korvissani soivat nuo rakkaalla äidinkielellä lausutut yksinkertaiset sanat niin ihanilta, johtui mieleeni, että olin suomalainen ylioppilas. Tuntui oikein hyvältä.
"Pyh!... Tulipa tuo nyt tahi ei!" keikautin minä nenääni, tekeytyen hänen silmissään ylenkatseelliseksi Ikosta kohtaan, sillä mustasukkaisuus alkoi jo minua ihan sapettaa. "On niitä nyt parempiakin nähty!" lisäsin minä vielä ynseästi, peittääkseni tunteeni. Mutta hän vain jatkoi: "Minä pidän hänestä... Hän on niin kiltti ja niin suuri idealisti ... niin suuri idealisti että sinä et, Maiju, usko!"
Eiköhän Jumala meille vielä parempiakin päiviä suone! Niin! Syleilee Emmaa. Antaa hän, kun yhdessä rukoilemme vaan. Heittäyvät polvilleen. Työmiehet katsovat hämmästyneinä, liikutettuina kohtausta. Lapsimuori seisoo rauhattomana kiukaan edessä. Hiis vieköön, tämä käypi sydämmelle. Emmalle. Kuulkais! Tästä päivästä en maista viinan tippaakaan! Emma ja Kaski nousevat. Emmalle. Kuulkais!
Marttia oikein nauratti tuo Reetan homma. Sen huomasi Reetakin, mutta ei kehdannut kysyä mille mies nauroi, "sillä tyhjällehän se varmaan nauraa; mitäpäs nauramista minussa enää olisi?" "Heitä jo hiiteen nuo rajat, onhan sinulla parempiakin, niin mitä noista viitsit enää kuroa", sanoi Martti hetkisen kuluttua. "Vieläpä nää minulle näkyvät välttävän", arveli Reeta.
Minkä vuoksi hän ei lähtenyt Helsinkiin! Niin todella, minkä vuoksi? Mitäs ne nyt olivat konsulinna Holma ja Elli! Ihmisiä ei kummempia, ja hän piti heitä jumalina. Ja sitten Lauri? Yhtä kauniina ja kauniimpia, yhtä hyviä ja parempiakin on montakin. Ja Lauri kihlaa ja purkaa ja taas kihlaa ja purkaa, niinkuin nauravat hänen toverinsa. Mutta se olikin puukon pisto omaan rintaan. Uh!
ANNA. Liikuttaako minua sinun kielesi ja mielesi? Luulet varmaan minun hyvinkin suurta arvoa panevan sinun ajatuksillesi, koska niistä niin suurta lukua pidät. Kaiken näköisiä! Juuri kuin ei tuommoisia miehiä olisi maailmassa sadottain ja tuhansittain, vieläpä hiukan parempiakin. MAUNO. Hei, hei, sitä kopeutta! Puheistasi päättäen luulisi tytöistä olevan täällä suuren puutteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät