Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Ja Henrik koetti ajatuksissaan uudestaan pukea tätä sanoihin: "Tuolla on kaikki se hieno, joka meitä ymmärtää minä tarkoitan: jätetään vaan tämä pappila, muutetaan vaan pois täältä, yhä kauemmas ja yhä ylemmäs, ja vihdoin tuonne!
Paremmat rakennukset olivat kadonneet. Kirkon peljättiin romahtavan kasaan. Pappila, jona oli kaksi turvekattoista asuinhuonetta, joissa pastori oli elänyt monta vuotta, oli niin kehnossa kunnossa että se myytiin 16 ruplasta. Koko siirtola tarjosi surullisen näön järjestyksetön joukko kurjia puurakennuksia ja turvehökkeliä sekaisin pahalta haisevan lammen ympärillä.
Tämä pappila olisi silloin toisenlainen kuin nyt, se olisi koko pitäjän keskus, mallipappila, johon tulisivat tuttavat ajatuksia vaihtamaan, toiset neuvoja saamaan niin hengellisissä kuin maallisissa asioissa. Mitä sinä mietit, Antero? Sitä vain, että jos tämä olisi meidän molempien koti. Mutta sitähän se onkin, ainakin niin kauan kuin tahdot.
Juhalle tuli kiire pois, liikutustaan pakoon, leukansa järinää salatakseen. Eipä ei, eipä ei! hän uskoi sen, mitä rovasti oli sanonut. Eihän toki mitenkä, kun oli kielto kuninkaalta. Oli kai, oli kai. Mitäpäs se olisi sitä muuten sanonut, jos ei olisi ollut. Juha istui taas venheessään, kokka kotia kohti, kirkko ja pappila perän takana.
Sepä hauskaa että tulit!» Hän ojensi kättä. »Lähdetään nyt heti!» Ja niin he läksivät, Eevi edellä, Erkki perässä ulos leikkimään. Soinamon pappila sijaitsi kauniilla paikalla koivikkometsän keskellä. Toisella puolen rakennusta oli maata raivattu puutarhaksi, jota aistikkaat istutukset kaunistivat.
Vaan eivät Matti ja Liisa siitä tunteesta toisilleen mitään virkkaneet. Kulkivat he taas eivätkä ketään kohdanneet, ja jo alkoi pappila näkyä. Päivä oli jo puolessa, kun olivat kotoa lähteneet ... eivät olleet ennen selvinneet lähtemään ... ja nyt se oli jo kappaleen alenemaan päin. Oli lehmäin lypsyaika, ja joka talon tarhalta kohosi savu suorana ilmaan.
Mutta matalan niemen yli siintää leveä kirkonsalmi ja sen rannalla iso pappila ja pappilan takana kirkko. Aina kun siihen tulin, silloin ja joka kerta sen jälkeen lapsena, nuorena ja vielä vanhempanakin, pidätti ihmetyksestä hetkeksi henkeäni, niinkuin olisin katsellut maailmaa korkealta mäeltä. Sinne teki mieli, mutta ei uskaltanut.
Pitäjään pappila oli toisella puolen jokea, korkealla törmällä aivan jokirannalla. Tuuhea puisto ympäröitsi pappilan kahdelta taholta, jonkatähden pappila kauniine maalattuine huoneineen näytti tuon puiston läpi pilkistellessään hyvin kauniilta. "Voi kuinka tuo pappila on kaunis, kun sen ympärillä on tuo puisto! Miks'ei kaikkien talojen ympärillä ole samanlaiset puistot?" huudahti poika.
Keskellä tätä kylää on pienoinen kirkko, valkeaksi maalattu, ja katto ja torni vihreiksi. Kirkkoa piirittää yhdeltä puolen vähäinen hautuumaa, toiselta puolen pappila papilla on komea bernhardiinikoira, joka istuu ikkunassa ja isäntänsä kehoituksesta silloin tällöin haukahtamalla tervehtii liiaksi tungettelevia turisteja kolmannella puolella on kansakouluhuone.
Runon alkuja, mietelmiä, luonnoksia esitelmiään Kalevalasta ja suomenkielestä, siinä on suunnitelma kirjoitukseen hänen renessanssiaatteestaan oli sekin päähänpisto! kaikki keskenjääneitä, ja muutamia lehtiä siitä suuresta eepoksesta, jossa hän oli alkanut kuvausta viimekesäisestä matkastaan ja jo jakanut sen eri lukuihinkin: Rajavaara Pappila Juhannuskokko Seurat Ristivaaralla Tulo takaisin Kontolaan ja siihen se oli loppunut se runoelma!
Päivän Sana
Muut Etsivät