Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
VALTANEN: Uuno tänne! Uuno! Joudu alas, isä kutsuu... Aleksander, minä rukoilen sinua, älä ole hänelle liian ankara! Sinä aivan vapiset! Jätä toiseen kertaan. Eikö meillä ole surua jo kylläksi... Mennyt Ja paperi allekirjoitettu! Isä, isä Miksi jätit hänet? UUNO: Vai niin. Sitä en olisi uskonut teistä, isä. VALTANEN: Kaikki tietävät sinut hyväksi uimariksi ... ja testamentista...
"Eilen illalla teen jälkeen", jatkoi Miss Murdstone, "näin pikku koiran hyppelevän vierashuoneen lattialla, murisevan ja repivän jotakin. Minä sanoin Miss Spenlow'ille: 'Dora, mikä se on, joka koiralla on suussaan? Se on joku paperi'. Miss Spenlow pisti kohta kätensä hameesensa, huudahti ja juoksi koiran luo. Minä astuin väliin ja sanoin: 'rakas Dorani, teidän täytyy sallia minun katsoa'".
"Se paperi kuuluu minulle!" huusi Anni, nousten ylös. Kaikki nyt hämmästyksissään rupesivat häntä katselemaan, ja Ernestiina huusi: "Anni! Herran tähden, mitä sinulla on päässäsi? Onko sinulla valkoiset hiukset?" Anni meni katsomaan peiliin, huusi haikeasti ja kävi molemmin käsin päähänsä kiini. "Nyt olen vatunut vanhaksi!
Hän kasteli paperin toiselta puolen aivan likomäräksi ja pingotti sitte taulun kaikille kulmille, painaen niin kiinteälle kuin paperin vaan tiesi kestävän ja laidat liimattuaan kiinni meni keittiöön, jossa hellassa palavan tulen paisteessa kuivasi, joten paperi veti itsensä ihan helisevän kiinteälle. Sitten hän varsin tahallaan otti hieman aran näköisen muodon ja vei taulun insinöörin nähtäväksi.
Lopulta hän kuin sivumennen sanoi: Kun teillä on täällä niitä sopimuskirjoja tuokaapa minullekin yksi. Kirjoitetaan nimi alle. Lakkokomitean jäsenet vilkasivat nyt merkitsevästi toisiinsa. Niin niin, ettekö usko! toisti Vihavainen. Kyllä minä kirjoitan! Missä on kynä ja paperi? Aarnio nousi nyt seisomaan, jo esiintymisellään vaatien hiljaisuutta.
"Pöhlö", huusi Ojamylläri jyrkästi, "luulin minä kuitenkin sinua ymmärtäväisemmäksi. Kuule siis: minä aion tehdä viimeisen sääntöni ja kieltää Jaakolta perinnön, jos hän minun kuolemani jälkeen ottaa Annan vaimoksi! Ymmärrätkö nyt?" "Kyllä", vastasi Kirja-Tiitsu tyynesti, "mutta siinä suhteessa jättäkää ennen paperi ihan kuluttamatta.
En ole kirjoittanut kirjaani yhtä ainoatakaan kirjainta. Et ole kirjoittanut ! Vai niin! Minä ihmettelinkin, kun kaikki paperi matkalaukussa oli ihan koskematta. Vaan, rakas Alfred, mitä sitte olet koko sen aikaa tehnyt. Olen vain kuleksinut ja ajatellut, ajatellut yhtä mittaa. Ajatellut vähän niitäkin, jotka olivat kotona? Niin olenkin, tiedätkös. Olen ajatellut paljonkin. Joka ainoa päivä.
En saanut mitään selvää siitä, mitä minulle oli tapahtunut, ja vielä kerran raukesin uneen. Se uni, jonka nukuksissani näin, oli niin helppoa ja huokeata, etten ole semmoista milloinkaan nähnyt. Minusta näytti, että kaikki ympärilläni oli valkeaa ja puhdasta kuin paperi tahi palttina. Ilma, maa ja taivas, kaikki oli yhtä palttinaa.
Nokinen katto oli myöskin saanut uuden werhon; siihen oli, näette, pingoitettu walkoinen paperi, niin sileä ja rypytön, jotta olisi luullut sen kerralla pyyhäistyksi. Entinen tiilitakka oli saanut poistua ja sen sijalla seisoi kikawalkea kaakelitotto. Uusia, muodinmukaisia huonekaluja oli ilmestynyt huoneen seinänwierustoille, semmoisia, joita ei oltu ennen nähty.
Vesikourut soittavat yksitoikkoisesti. Sakris kellottaa makuulavalla syrjällään, jalat puolittain koukussa allaan. Harmonikan toinen pää kulkee edestakaisin hänen litteällä rinnallaan. Lampun ruusunpunainen paperi luo lohdullista valoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät