Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Pöh! tuhkaisi vouti hänen jälkeensä. Sitten meni hän pöydän päähän, tarttui oluthaarikkaansa, tyhjensi sen yhdellä siemauksella ja paiskasi pöytään niin, että siitä vanteet valahtivat. Vai tämä uusikas rupee täällä pöyhisteleimään ja komentamaan! Minä sille näytän! Panu! huusi hän ovesta porstuaan. Käy tänne, mies! Pirkko hoi! Olutta Panulle! Lempo sinua, mihin välikäteen minut saatoit.
Sen sanottuaan pisti hän kirjat kainaloonsa, ojensi kätensä Panulle, kiitti häntä siitä, että oli sallinut Jumalan pyhää sanaa kattonsa alla julistettavan, ja lähti, väen väistyessä hänen tieltään. Aikoivat ovensuussa olijat papin ja Reidan jälkeen lähteä, kun Panun ääni heille jyrähti: Pysykää paikoillanne! Menijät peräytyivät takaisin tupaan.
Kosto oli tulossa, kosto Reidan taposta, kosto Annikin surmasta, kosto kotohaltijan pilkasta. Vähitellen Panu kuitenkin säikähdyksestään selvisi. Tänne ne eivät häntä takaa ajaisi, täällä ei Reitakaan mitään mahtaisi, tässä kaikkien salataikain tenhoomassa paikassa eivät auttaisi kaikkien Lapin noitain luotteet, eivät pystyisi Kiesuksen miehen kovimmatkaan kirot. Panulle muistui mieleen jotakin.
Hukka minut perii, jos tietävät heimolaisteni puheilla olleeni ja siitä Panulle puhuvat. Ilpotar väijyy minua joka askeleella ... sinua tytölleen toivoo ja minua vainoo.
2:N VAIMO Ei pidä näyttääksesi sitä Panulle ... tempun tietää, saa tuhotuksi. ILPOTAR En näytä ... en olisi salaisia sanojaankaan sanonut. Olisin pitänyt omina tietoinani. Ei siihen Panun taiat tepsi; sentähden se sitä pelkää, yhtä miestä, kaiken kansan lumoavan luulee. 1:N VAIMO Vai pelkää Panu? 2:N VAIMO Panun tiedot pyh!
Yön kun miehissä riehumme, olivat keskenään tuumineet ja sen nyt Panulle ilmaisivat, niin on aamulla metsä jo maan tasalla ja huominen päivä on karkelon ja ilon päivä koskematon! Ja siitä kaikki kaskimaalle hankkiutumaan. Kirveet olalla he rantaan riensivät ja siitä itsensä salmen yli soudattivat.
En omista itselleni enkä anna Panulle, haltijalle vien omansa. Oikein teet, vakuutti Jorma. Ehkä sillä haltijan sovitat. Muuta uhria ei sinun enää tarvinne tehdä. Mutta taas palasi Jorma kuvan eteen ja puheli, sill'aikaa kun Kari kiinnitti ilvestä puuhun niin korkealle, kuin yletti: Mikä rähjä ja haltijan pilkka, sinä vinosuu, vääräsääri, kierosilmä!
Mutta enimmän kaikesta hän sitä pahoitteli, että Ilpotar, joka aina ennen piti Panun puolta, nyt häntä moitti ja panetteli kilvan muun heimon kanssa. Ei uskaltanut hän siitä Panulle puhua, pelkäsi siitä häneenkin pahastuvan ja koetti itse olla sitä hartaampi ja nöyrempi. Mutta aina sattui väärään paikkaan Ilpon osanotto, aina olivat neuvot nurinpuoliset.
Päivän Sana
Muut Etsivät