Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Ja Mari ymmärsi, että Liisan kohtalo, niinkuin hän itsekin kirjoitti, tulisi vielä raskaammaksi, jollei häntä joku ottaisi turviinsa. Kristillinen rakkaus vaatei häntä ottamaan Liisan taloonsa. Vaan mitä sanoisi siitä muut palkolliset ja mitä sanoisi Severin? Palkollisia tiesi hän kyllä saavansa; mutta pahin seikka oli se, ettei hänen miehensä ehkä siihen suostuisi.
Joka päivä saat tutkia niitä eri luonteita, joita huonekunnassasi löytyy, ja ajatella, miten heitä parahiten voisit saattaa onnellisiksi. Se on perheenemännän kallis ja vaikea tehtävä; mutta kun hän työssään onnistuu, ken on häntä onnellisempi? Hän on kodin sydän, johon kaikki turvaavat, sekä palkolliset että lapset; ainoastaan hänelle perheenisäntäkin ilonsa ja huolensa uskoo.
"Ja kuitenkin te woitte asian hywäksi laittaa, jos waan tahdotte." "Minä?!" "Juuri te." "Kuinka ja miten?" "Minkälaisia lukumiehiä owat talon palkolliset?" "Kowin kehnoja; eiwät he woi selwästi lukea." "Entä sitten nuot kadonneen isännän lapset, minkälaisia he owat? He tuntuwat minusta nyt jonkunlaisilta sukulaisilta."
"Minä lähden täältä jo huomenna, ja minä en välitä siitä, mitä sinä ajattelet." Sen sanottuaan Niilo meni tytön luota, joka jäi seisomaan paikalleen tietämättä mitä tehdä. Vasta myöhään illalla tuli nuorukainen tupaan. Illallinen oli jo syöty ja palkolliset olivat menneet levolle, ainoastaan Knut istui vielä pöydän-päässä ja nuori vaimo hänen rinnallaan.
Tästä kääntyi hän opettaviin selityksiin omasta talouden järjestyksestänsä. Muut ihmiset, sanoi hän, huutavat tavallisesti, että palkolliset vaatettavat itsensä yli säätynsä, mutta siitä hän puolestaan ei tietänyt mitään. Hän tahtoi nähdä sen lutuksen, joka hänen talossaan rohkenisi käydä silkkihameessa taikka pitää nuuskatuosaa.
Kaikki tuomiot lankesivat yhdessä ryhmässä ja maa, Helmikankaan maa, kuulutettiin huutokaupalla myytäväksi. Huutokauppa pidettiin ja talo meni hirveän vähästä ja Aspela huusi senkin. Nyt oli meillä mieron tie edessä. Aspela oli neljän talon isäntä, mutta meillä ei ollut mitään. Palkolliset saivat olla, jos tahtoivat paikoillansa, Helmikankaalla. Isäntäväki vaan tuli uusi.
Eräänä aamuna, kun uudet palkolliset olivat lähes kuukauden olleet Uotilassa, alkoi työ kuin ainakin. Yöllä oli lunta satanut vähäisen, ja pakkanen oli jotenkin kova aamupuhteella. Lauri oli mennyt katselemaan riihtänsä, joka oli vähän matkaa talosta maantielle päin, mikä vei myllykylään. Vanhemmat rengit olivat jo täyttäneet kuormansa ja lähteneet tanhualta.
Mikkokin laskeikse nyt nurmelle istumaan. Puhe alkoi käydä vilkkaammasti, kun Kaisa rupesi ottamaan siihen osaa. Hän kyseli, miten Heikkilän emäntä ja muut palkolliset voivat, kuinka karjan laita oli ynnä muuta sellaista. Lopuksi kysäsi hän: vieläkö olet aikonut jäädä taloon ensivuodeksi? En, vastasi Mikko.
Komento oli ankara, mutta ruoka oli hyvä, palkka hyvä ja koko touhussa jonkunmoista kummaa ryhtiä, niin että palkolliset ja päiväläiset pian alkoivat pitää kunnianaan kuulua Heikkilän taloon. Eikä emännän puuhissa ollut ainoastaan ryhtiä, vaan hiukan muutakin.
Hän vaaleni vähäisen ja kiirehti viemään koria pöydälle siihen huoneesen, jossa palkolliset söivät suurusta. Ja nyt ehti hänen korviinsa vielä toisen laukauksen ääni, ja siivellisin askelin riensi hän Sesilian luo, joka kauhistuneena tuli huoneensa ovella häntä vastaan. Mutta nyt paukkui useampi laukaus yht'aikaa, ja molemmat tytöt liittyivät yhä lähemmäksi toisiansa. Pian tuli taasen hiljaisuus.
Päivän Sana
Muut Etsivät