Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Vastapäätä pajan laskee metsäinen vuorenrinne melkeen kohtisuoraan alas hiljaiseen, tummanviheriäiseen, kaislain kaareltamaan lampeen. Oikealla näkyy kalliolla raunioita linnasta, jonka Yrjö kreivi, Dillenburg'in herra, vähäistä ennen sotaa oli uudesti rakennuttanut.
Mutta nyt ei tuo varma, »leiväkäs tunnelma» ottanut noustakseen miesten rinnoissa, jotka pajan seinustaa vasten nojailivat, tahi sen edustalla olevilla kivillä istuskelivat.
Kun hän vihdoin oli väsymyksestä uupua maahan, pysähtyi hän erään pajan edustalle, missä parasta aikaa taottiin komeita aseita ja haarniskoja. Hän nojautui oven pieleen, mutta ei katsonut edes sisään, sillä hän ajatteli vain kovaa kohtaloansa, joka niin äkkiä oli muuttanut koko hänen elämänsä.
Hän oli tullut laiskaksi ja huolimattomaksi ammatissaan, niin että eräs toinen seppä, joka huomasi, että kylässä voisi saada työtä rakensi pajan lähelle hänen pajaansa.
Isännän mielestäkin oli viha herroihin haihtunut, kun kuuli pajan olleen niin kaukana ammuntapaikalta ja muisti unensa. Värisevällä äänellä hän sanoi: »Niin kai se on kuten sanotaan, että sijan tietää kuhun syntyy, paikan kaiken kussa kasvaa, mutta ei tiedä kuhun kuoleman pitää.» Se on tosi se, vakuutti vieras.
Tästä hetkestä saakka ei suntio enää ennustellut, mutta Löhnberg'in viisaana patriarkkana häntä aina pidettiin. Hän sai tästä lähin yhä suuremmassa määrin kaupunkilaisten kunnioitusta puoleensa ja eli vielä monta vuotta päälle viidenkahdeksatta. Yksi hänen ennustuksistaan kävi kuitenkin vielä toteen: tuli, joka poltti Konrad'in pajan, oli todellakin tehnyt rutosta lopun.
Ainoasti 48 tuntia oli kulunut hänen vaimonsa hautaamisesta, ja hän istui jo kapakassa ja joi juomarien kanssa, kunnes kävi tunnottomaksi. Noin kuukausi Maria-raukan hautaamisesta tapahtui, että pastori joksikin myöhään illalla kävi Burnetin pajan ohitse.
Astun taas veräjästä ulos yhtä hartaana kuin taannoin siitä sisään, äsken kuin kirkkoon, nyt kuin kirkosta pois ... ja pääsen yhtä huomaamatta riihen ja pajan ohi pihaan kuin aamulla pihasta ulos. Tulee ihmisiä luokseni, kun näkevät tulen ikkunastani tuikkavan, ja puhuvat minulle päivän tapahtumista ja kylän kuulumisista.
Pajan vastapäätä oleva vanha vaunuvaja loisti valkean paisteessa; puoliksi avoimesta ovesta leimusi valo sinne ja tänne rautavitjoille ja vanhoille siloille, joita riippui seinillä, samalla kun loitompana kaikki oli suljettu synkimpään yöhön.
Isäntä tuli vielä enemmän uteliaaksi. "Ethän vaan aikone pois matkustaa?" "En, minä en matkusta mihinkään, minä vaan tuumin laittaa oman pajan." "No, mitä kaikkea sinä vielä mahtanetkaan laittaa, ainahan sinä puuhaat, niin kuin olisit koko poika paljasta tointa ja puuhaa!" Isännän silmät kiilsivät sitä sanoessa. "Niin, kyllähän minä puuhaan, vaan minun on vaikea puuhata.
Päivän Sana
Muut Etsivät