United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen mentyään saliin, näyn todellisuus kumminkin vahvistui, sillä lähteen vierellä tapasi hän hopeakantelen auringon paisteessa hohtamassa. Hän riensi tätinsä luoksi, kertomaan kaikkea mitä oli tapahtunut, ja pyysi häntä katsomaan kannelta, todistaakseen kertomuksensa todenmukaisuutta.
Ja kuinka jouduttavasti vaikuttaakaan sydämen hellempien tunteiden tunnustukseen tämä juhlasalissa väikkyvä kuolon ajatus? Julman kuolonenkelin siipien suhina, joka melkein kuuluu jouhisoittimien sävelten alta, näyttää tekevän syleilytkin kiihkeämmiksi. Oi, kuinka moinen lyhyt lemmenilo muistuttaa päiväperhosten karkeloita auringon häipyvän säteen paisteessa!
Päivä hajoitti pilvet, karit kiiltelivät sen paisteessa, saaret suorivat selkänsä ja kasvoivat kuin korkeammiksi. Puut näyttivät hienommilta, rantaset herttaisemmilta, ja yksitoikkoisen ranta-aallon kohina heikkeni heikkenemistään.
Odotti vaan äitiä eikö äiti hänelle itsestään jotakin sanoisi, vaan sitä ei tullut. Pieni Kaisu, lapsista nuorin, hänkin lopetti tuherruksensa, kyhnähti Mantin viereen ja silmäili enemmän hiljaista Mantia kuin uunin paisteessa lumoutunutta äitiä.
Valkoinen jäkälä levitäksen auringon paisteessa niinkuin viti Finmarkenin tundralla , muuramet kutovat keltaisen, vedeltä välkkyvän vaipan, ja hernekasvien tuoksun täyttämä ilma virtaa meitä vastaan. Olemme nyt ylähällä Pohjolan kehäkkeessä! Vastenmielisesti kääriytte levätteihinne ja ajatuksissanne alatte jo jäätyä. "Olemmehan ylähäll' ijäisessä jäässä ja ikuisessa lumessa!" Ei, eipä toki!
Vesi tippui hatun liepeestä, nenän päästä ja tukasta. Lopulleen oli juossut jo Pyhä, asettunut oli kuohu, aallot pitivät vain pientä kisaa ja vähän vaahdossa pisahtelivat vielä muutamia kertoja ennenkuin laskeutuivat tyynessä lepäävän lammen suvantoon. Viimeinen mutka oli tultu, rauhallisissa vesissä soudeltiin. Tyynenä lepäsi joki jyrkkien rantatörmäinsä sylissä ja välkkyi auringon paisteessa.
"Mousedeer", kunnon vanha luppakorva, jonka kyljet olivat arvissa monesta tempauksesta villikissain ja kauriiden kanssa, näytti tavattoman rauhattomalta ja teki useita tiedustusretkiä pensastoihin, sen sijaan kuin se muuten tavallisesti nukkui rauhassa valkean paisteessa.
Kun ruis oli oikein joutunut, alkoi varsinainen viljankorjuu. Vilja leikattiin sirpillä, sidottiin pieniksi lyhteiksi, jotka ripustettiin salkojen päälle kuivamaan auringon paisteessa latva alaspäin, tyvi eli olkipuoli ylöspäin. Jos ilma oli epävakaista, lyhteet pantiin orsille tupaan kuivamaan. Sillä välin oli tuvan toiselle sivuseinälle tehty lisäksi pitkä laatikontapainen penkki.
JATGEIR. On, herra; ei ainoakaan runo synny päivän valossa; sen voi kirjoittaa auringon paisteessa; mutta se sepittyy hiljaisina yöhetkinä. SKULE KUNINGAS. Kuka sinulle antoi surun lahjan, Jatgeir? JATGEIR. Se, jota rakastin. SKULE KUNINGAS. Hän kuoli siis? JATGEIR. Ei, hän petti minut. SKULE KUNINGAS. Ja niin tulit sinä runoilijaksi. JATGEIR. Niin, niin tulin runoilijaksi.
"Tuomitsenko minä maailmaa, tuomitsenko minä ihmisten iloa, heidän pukujansa ja suoria rivejänsä, tuomitsenko minä heidän iloansa tässä auringon paisteessa, koska minun on niin-niin paha olla. Varmaan minä olen väärässä, koska noilla on ilo ja minulla on synkkyys."