United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Palvelijain kesken oli levinnyt hämärä huhu, että joku tuntematon pahantekijä oli puistossa karannut kruununprinssin kimppuun ja lyönyt häntä. Kaikki riensivät isoon eteiseen, saadakseen tarkempia tietoja tästä merkillisestä uutisesta, eikä kukaan aavistanut, että koko tämän metelin viaton aikaansaaja yksinään ja esteettömästi ravasi linnan portaita pitkin.
Mutta ääneen hän sanoi: Jos herra pitää vähän tätä sikaria, niin minä juoksen tuon miehen jälkeen. Minkä miehen? kysyi äijä nauraa hehettäen. Sen, joka tässä juuri, kirkkaalla kadulla, sieppasi lompakkoni, tuiskahti Johannes vihaisesti. Niin hauskaa kuin hänestä muka olikin tavata maamiehiään, hänellä ei ollut nyt aikaa siihen. Hänellä oli tulinen kiire tavata kiinni pahantekijä.
Hetken kuluttua painui nukkujan pää minun olalleni, jotenkin kovalle pielukselle. Minun kävi häntä armo, ja senvuoksi heitin vasemman käteni hänen ympärilleen, tukeakseni häntä. Hän nukkui makeasti viattomuuden unta eikä herännyt edes minun levottoman sydämeni palpatuksistakaan, sillä välin kuin minä itse vapisin kuin pahantekijä.
Siksi, että ... älkää vain naurako; tauti tekee minut hermostuneeksi. Se suomalainen noita, tiedättehän, lukee minulle usein sen vanhan munkin kirjaa. Minä tulen silloin niin kummalliseksi, jopa taikauskoiseksikin. Minusta joskus tuntuu kuin olisin maailman suurin pahantekijä ja niinkuin oudot vallat olisivat lähettäneet taivaan enkelin johtamaan minua paremmalle tielle. Se kai johtuu taudista.
Maria jätti työnsä ja seurasi alas aidan viereen. "Mitä nyt on tapahtunut?" Nuoret tytöt jättivät leikkinsä ja katselivat utelijaina pitkin tietä. "Ei juuri mitään. Tule tänne Pekka, tänne! Minä tahdon puhua kanssasi." Pieni pahantekijä, joka turhaan oli koettanut pyrkiä pakoon oksien suojaan toisella puolen tietä, oli pakoitettu astumaan esiin.
Kun sieltä tapahtumapaikalta ei mitään viestiä saatu, niin rovastinna toimitti nimismiehen poliiseinen ottamaan selkoa kylältä kuka on pahantekijä. Mutta sitäpaitsi laittoi renkinsäkin tiedustelemaan eikö jotakin tietoa saataisi, että päästäisiin pahantekijäin jäljille.
Kreivi V. keskeytti lukemisen. Ehkä muistat ulkoa jälelläolevan, virkkoi hän, sillä se on reväisty pois kirjeestä!... Mutta miten on laitasi, parahin kreivi!... Pahantekijä, jota viedään kuolemaan, ei voi näyttää surkeammalta kuin sinä nyt. Niin olikin laita. Suuret hikikarpalot helmeilivät kreivi Lejonborgin otsalla, ja hän värisi kuin vilutautinen.
Tuomittu pahantekijä kumarsi kankeasti ja totteli. Tuskin oli hän tullut huoneesta ulos, ennenkuin pieni Ebba, joka oli kuunnellut oven takana, lensi häntä kaulaan ja itku kurkussa huudahti:
Roisto, murhaaja! huusi luutnantti, lähestyen vastustajaansa vihasta raivoten. Nyt se lurjus jo vapisee. Se olikin totta, mutta vapisipa myöskin konttoristi, joka oli nähnyt silmälasien takaa leimuavan katseen. Hän ei ole mikään aatelismies eikä sotilas, jatkoi kaartinluutnantti, laskien kätensä kreivin olkapäälle. Hän on valepukuinen pahantekijä... Kuka te olette ja mistä tulette?
Kummissaan pysähtyivät ihmiset tiellä katselemaan vanhusta, mutta uskovaiset laskivat kätensä heidän olkapäilleen ja lausuivat tyynesti: »katsokaa, kuinka kuolee vanhurskas mies, joka on tuntenut Kristuksen ja julistanut rakkautta maailmalle.» Mutta he vaipuivat mietteisiin, läksivät pois ja puhuivat itsekseen: »totisesti ei tämä voinut olla pahantekijä!»