Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Ihmeeksemme ei tullut Limingan niityllä yhtään hevosmiestä vastaamme eikä jalkamiehiäkään muita, kuin tuo vanha tarinoiva soturi Paavolasta, jonka minä yksin siinä joukossa tunsin, sillä minä muistin hänen Aspelan huviretkeltä. Onkohan siellä kaupungissa linjalaivoja? kysyi ukko. Kyllä kai niitä on linjassakin laivoja, sanoi tuomari. Menisittekö ajamaan niitä pois?
Oi! elä kanna päälleni kaikkivaltiaan tuomarin edessä, vaikka en kenenkään sääliä, sitä vähemmän sinun, ansaitse." Hän läksi Paavolasta, johon sen perään ei koskaan enää tullut. Kylään levisi sanoma, ettei Paavolan asiat olleet oikein hyvin. Tytär, Lyyli, oli kuollut veteen, johon oli pudonnut Leppäniemen kalliolta, isäntä oli mielipuolen tapaisena surusta y.m.
"Minä," vastasi Hannes vähäsen mietittyään, "painaisin silmäsi kiini ja sanoisin isällesi: jo viiminen totuuden, hyvyyden ja viattomuuden henki lähti Paavolasta; vartokaa vaan myrskyn nousemista." "Mitä tarkotat sillä?" kysyi Lyyli äkkiä. "Tarkotan vaan," vastasi Hannes, "kun Loth Sodomasta lähti, ei kaupunki enää pitkää aikaa seisonut."
Muutaman viikon kuluttua oli Matti, sillä hän sairas oli, teljettynä pieneen kammioon, josta tuon tuostakin kuultiin mielipuolen huutoja ja sadatuksia. Eräänä aamuna, paria vuotta myöhemmin, löydettiin kammion lukittu ovi auki kiskottuna ja vähää jälkeenpäin onneton asukas M järven aalloista. Päätös. Raskaalla sydämellä oli Hannes lähtenyt Paavolasta.
Toinen kertomus oli tämmöinen: Oli kerran kymmenen nuorta miestä, viisi Revolahdelta ja viisi Paavolasta. He löivät korttia yhden talon saunassa eräänä yönä muuatta suurta juhlaa vasten. Kun siinä sitten vähän riitaantuivat, alkoi muuan veitikka joukosta tappelun estämiseksi ehdotella vedon lyöntiä, väittäen, ettei kukaan uskaltaisi mennä pimeällä kirkon ohitse.
Mikähän veruke tuokin oli! lausui tuomari. Se on vanha sotamies Paavolasta, sanoin minä. Tästä saivat he pitkiä jutun aineita, ruustinna ja tuomari. Jutut kävivät läpi koko Suomen viime sodan. Se oli mitätöintä kunnottomuutta ja velttoutta ja tavan takaa kuulin minä mainittavan Klingsporin nimeä. Se oli tuomari, joka puheita piti, ja toiset kuuntelivat ja väliin keskeyttivät.
Pitkin laajaa R veden pintaa kiirehti kirkkoa kohden suuria veneitä, joissa valkopaitaiset miehet ja naiset kilvotellen soutivat. Paavolasta kiirehti pieni kaksihankainen vene kirkkoa kohden. Siinä souti kaksi miestä ja kolmas ohjasi sen kulkua perästä.
Hänen kätensä piti kodin aina miellyttävänä ja valvoi sen puhtautta; hänen lempeä luonteensa ja sävyisä käytöksensä oli esimerkkinä, jota jokainen koki kaikin voiminsa seurata. Noin puolen virstaa Paavolasta pohjoiseen päin on korkea harju, joka estää kylmät pohjatuulet taloon tuntumasta. Sen rinteellä oli pieni torppa, jota nimitettiin Mäkeläksi.
Ilta oli tyyni ja lämmin; aurinko oli laskullansa. Pieni venhe kulki keinuen raivonneen tuulen jälestä loikasti aaltoilevaa veden pintaa Paavolasta kirkkoa kohden. Veneen perässä istui nuori neitonen. Hänen yllänsä oli musta vaatteus, päässään pieni musta huivi. Sen mukaan, minkä hänestä istuallaan ollessaan voi päättää, oli hän hoikka, solakkavartaloinen.
"Mahdollista se on, mutta vaikeata", sanoi Adlercreutz. "Tässä on kirje. Pyri pääsemään metsän lävitse ja etsi Cronstedtin joukko, joka on matkalla Paavolasta taikka on jo ehtinyt Revonlahdelle. Mutta, sen sanon sinulle, jos Venäläiset rupeavat sinua ahdistamaan etkä sinä luule pääseväsi heidän käsistään, niin sinun täytyy hukata kirje. Jumalan haltuun nyt. Lähde oitis matkaan".
Päivän Sana
Muut Etsivät