Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Kului niin viikon loppu ja Anni päätti rauhaa saadaksensa lähteä sunnuntai-aamuna pappilaan tunnustamaan, kuinka hän piloillansa oli loihtinut, arvaamatta vesirunoa niin vaaralliseksi, kuin se todella näkyi olevan.
Onneksi aallot olivat kuitenkin, Luojalle kiitos! vain toiselta laidalta, sillä jos niitä olisi tullut ristiin kuten viime myrskyn aikana, hän olisi joutunut kärsimään vielä enemmän. Kun hän ei auringon noustessakaan vielä nähnyt São Miguelin saarta, hän päätti palata Santa Marialle koettamaan, eikö hän vielä saisi takaisin miehiään, venettä, ankkuriköyttä ja sinne jäänyttä ankkuria.
Viimiset sanansa lausui hän ulos astuessaan. Lyyli jäi yksin kammariinsa. Hän ei tiennyt mitä olisi ajatellut. Hän tiesi, ettei isänsä puhunut turhia, sen hän oli usein tullut näkemään. Hän ei voinut mitenkään suostua isänsä tahtoon; hän oli antanut Hannekselle lupauksensa, jota hän ei voinut eikä tahtonut rikkoa, siihen, niin päätti hän, ei voisi häntä koko maailmakaan pakottaa.
Mutta kuningas itsekin tahtoi tarkalleen seurata näytelmää, jonka näkymönä Sveitsi nyt oli, saattaakseen käyttää jokaista tarjouvaa tilaisuutta hyväksensä; hän sen vuoksi, ollen tekevinänsä toivioretkeä Notre-Dame-du-Puy'hyn, päätti asettua väijyksiin Lyon'iin eli toisin sanoen teaterin paraasen katsoja-paikkaan. Mutta, hän ei ollut sinne vielä saapunut.
Tätä tehdessään loi hän tuon tuostakin ihmettelevän silmäyksen valkoiseen haamuun, joka välistä katosi puiden taa, yhä peräytyen ja kehoittaen matkustavaista seuraamaan itseänsä. Ajatus, että tässä kummallisessa ilmiössä piili tehdyn tai kenties häntä itseänsä tarkoittavan rikoksen salaisuus, oli noussut matkustavaisen mieleen, ja hän päätti saada selville tämän oudon tapauksen.
S:t Denisissä julistettu Ranskan hallitsija, Henrik VI, oli tosin vain kymmenen kuukauden ikäinen lapsi, mutta hänen sivullaan seisoi hänen setänsä, Bedfordin herttua, tarmokas ja kyvykäs mies, joka oli lujasti päättänyt tukea veljenpoikansa vaatimuksia. Englannin hallituksen etunenään asetti hän nuoremman veljensä, Gloucesterin herttuan, ja päätti itse omistautua kokonaan Ranskan asioille.
Voitto, sen hän näki jo menneeksi, mutta hän päätti ainakin pelastaa kunniansa ja taistella viimeiseen kykyynsä asti. Hän tappeli itse kuin halvin sotamies ja sai monta pahaa haavaa.
Hän päätti lujasti täyttää tämän käskyn tai kuolla, ja sen vuoksi hän ylenkatsoi niitä tuhansia esteitä, jotka olivat hänen toivonsa ja hänen itsensä välillä.
Niinpä hänen pyynnöstään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sihteeri Rothsten tiedustelee huhtikuun 5 p. 1878 Seuralta, ottaisiko se kustantaaksensa Shakespearen draamalliset teokset suomeksi käännettyinä; Hamlet=käännös olisi jo melkein valmiina. Marraskuun 8 p. samana vuonna Seura päätti suostua Cajanderin pyyntöön.
Nyt päätti ukko Ikonen kietoa poikansa asiaan niin ettei se voisi peräytyä. Hän huomautti: "Tasaikäisethän nämä ovat, Petteri ja Hulda ja eikä ole koollakaan suurta eroa... Niin jotta kyllä näistä sopu pari tulisi." Niin vaikeaan asemaan pani isä poikansa. Lukijoista semmoinen häikäilemättömyys tuntuu tietysti suorastaan uskomattomalta, mutta totta se sittenkin on.
Päivän Sana
Muut Etsivät