Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Hänen aivoihinsa karkasi tuhansia tuumia ja ehdotuksia, mutta ne olivat kaikki toinen toistaan hullummat. Vihdoin välähti hänen päähänsä ajatus, ettei kukaan muu kuin Aulus ollut voinut ryöstää Lygiaa. Ainakin Auluksen täytyi tietää hänen piilopaikkansa. Hän karkasi ylös ja päätti sen tiensä rynnätä Auluksen talolle.
Hän päätti sentähden tupata tukkuun aartensa jäännöksen, lähteä salaa jonakin yönä tiellensä ja mennä johonkin toiseen tienoosen kuningaskuntaa.
Minä neuvoin häntä matkustamaan ulkomaille, Kööpenhaminaan tai jonnekin muualle, mistä olisi helppo saada hänestä tietoja... Hän päätti lähteä Hampuriin, ja hyvähän sekin. Mutta miten hän sai passin?... Eihän hän suinkaan voinut matkustaa passitta? Hän sai passin mukaansa, vastasi konttoristi punastuen. Kuinka se on mahdollista?
Jo paljas tämän jälkimäisen ajatteleminenkin kauhistutti häntä sangen kovasti, ja hän päätti toden teolla pinnistää mietintäkykyänsä, kunnes se hänen väsymättömyytensä kautta tulisi pakoitetuksi keksimään keinon, joka saattaisi tarkoituksen perille, ja jonka hän sen vuoksi hyväksyisi. Nytkin mietti hän tätä vaikeata asiaa, ja kulki lakkaamatta eteenpäin, siitä huolimatta minne.
Vaan kun hän kuuli Jabasterin kuolemasta." "Millä tavalla hän kuoli, herra?" "Hän kuristi itsensä. Hänen jalo sydämensä ei voinut kärsiä epäsuosiota, ja niin hän päätti kaikki kunniakkaat tekonsa." "Hän oli suuri mies!" "Hänen vertaistansa me emme saa äkkiä nähdä. Kuningatar oli aikaan saanut hänen anteeksi-antamuksensa ja kiirehti itse asesaliin tätä tietoa viemään voi! liian myöhään."
Crispus suostui hänen pyyntöönsä ja päätti lähettää Ursuksen toimittamaan asiaa. Vinitius, joka viime aikoina usein oli pannut orjiaan noutamaan Chilonia vaikka tavallisesti turhaan , selitti nyt lygiläiselle tarkasti, missä hän asui. Sitten hän kirjoitti taululle muutamia sanoja, kääntyi Crispuksen puoleen ja virkkoi: "Panen taulun Ursuksen mukaan, sillä Chilon on häijy ja pahankurinen mies.
»Entä jos tuntematta sivuuttaisinkin Päivättären», arveli hän, ja päätti lähestyä erästä impeä, joka istui loistavan kaaren partaalla ja harjasi pellavia. »Voitko, ihana impi, minulle neuvoa, niissä Päivän ruhtinatar asustaa?» kysyi hän neidolta.
Näitä tiluksiansa ei everstiluutnantti ollut koskaan nähnyt. Nyt päätti hän pehtorin seurassa matkustaa niitä katsomaan, etenkin kun tilukset eivät olleet kovin kaukana Turusta.
Tämä päätti nyt lähteä matkalle kotiin, sanoi jäähyvästin leskelle ja käski hänen elää hyvässä toivossa, luvaten vastaki auttaa pienoisella raha-avulla.
Ja mitä enemmän hän muisteli, sitä vuolaammin virtasivat hänen kyyneleensä. Erään sellaisen raskaan yön aamuna hän kertoi kaikki Signe-neidille. Signe-neiti kauhistui. Oliko sellainen väkivalta mahdollista? Hän itki itse ja ilmaisi heti ensi näkemällä maisterille Jaanan salaisuuden. Maisteri päätti ominpäin ryhtyä asiaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät