Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Olin niin tottunut hänen intelligenttiin seuraansa ja siihen, että hän aina kävi minut päivälliselle noutamassa, tai lähetti n.k. sähkösanomakortin, jossa määräsi, missä meidän piti tavata toisemme, että kun hän muutamaksi päiväksi matkusti Lontooseen, tuntui Parisi oikein tyhjältä ja kolkolta.
Ja kun matkakaan ei ollut pitempi tänne ja kun tämä ehkä oli ainoa kerta elämässä, jolloin heillä oli tilaisuus... Perhanan lysti kaupunki tämä Parisi, jutteli hän edelleen. Mutta hukassa me olisi täällä oltu, jos me emme olisi tavanneet tätä Muttilaa. Otapas nyt selko esim. tästä ruokalistasta.
Niinkuin mies, joka pitkää, pimeää vuorisolaa taivallettuaan äkkiä näkee edessään taivaan valkeuden, kukkivat kedot ja solisevat, hopeiset laaksopurot, lankeaa maahan polvilleen ja huutaa kiitosta kaiken hyvän antajalle hengestään ja ihmeellisestä pelastuksestaan. Tuo oli tapahtunut Parisissa. Ja Parisi oli edelleenkin hänen lempensä pyhä kaupunki hänelle.
Parisissa kyllä löytyy paljon itsekkäisyyttä, paljon oman voiton pyyntöä, mutta siellä kaikki piiloutuu siveellisyyden huntuun. Parisi hymyilee meille kuin koti, tarjoopi maalaus-näyttelöitä, ruiskulähteitä, puistoja ja käytäviä sekä hyvän tahtoisia, tyhjäntoimittavia ihmisiä, joiden ainoa toimi on miellyttää muita.
Hän vain otti askeleen, ja miesten askeleet pyrkivät väkisinkin hänen matkansa mukaan suuntautumaan. Parisi oli tässä suhteessa herättänyt hänen vilpitöntä mielenkiintoaan. Täällä ne nimittäin näyttivät taitavan tuon tempun paremmin. Ja Liisa oli heti kadulle astuttuaan huomannut, että hänellä täällä saattoi olla paljon oppimista. Myöskin miehet olivat täällä toisenlaisia.
Berlinin poliisi... Ei häiritse ketään, jos vain itse ei häiritse muita ihmisiä, väitti ukko. Tietysti, eihän tämä ollut mikään Parisi. Mutta mikä polttopiste, mikä sähköpatteri! Mikä kaikkien voimien kokoutuminen ja jälleen joka suuntaan linkoutuminen! Te olette ollut Parisissa? kysäisi hän. Ei, Johannes ei ollut ollut Parisissa. Lontoossa hän oli ollut ja New-Yorkissa.
Kun sisähän katsahime, Vehkat vinkui kiukoalla, Parkit orrella parisi, Pöyällä pököttileipä, Olkitamppu taikinassa. Toista tänne toivottihin. Mistä tunsit tuhma tulla, Epäkelpo tien osasit, Minun kuuluhun kotihin, Pystyhyn ison piha'an?
Ajatus, että hän jätti taaksensa kauhean koston alaiseksi sen naisen, jota hän rakasti, tai paremmin, jumaloi, äsken kestämänsä sielunjännitys, nykyinen väsymyksensä, kaikki nuo kohottivat hänen sielunsa tavallisten inhimillisten tunteiden yli. Hän saapui Portsmouth'iin kello kahdeksan. Koko väestö oli jalkeilla. Rumpu pärisi kaikilla kaduilla ja satamassa.
Hänen olisi pitänyt viettää tämä talvi Tukholmassa tarkistaakseen mielipiteitään. Niinkö luulette? Mutta Parisi on kuitenkin aina Parisi. Minä näytän teille mitä viehättävimpiä kirjailukaavoja, jotka juuri sain postista. Muistatteko nuorta Vestristä, tuota kaunissääristä tanssijaa, isänsä poikaa? Hän kirjoittaa ja ehdottelee minulle toden teolla, että tilaisin balettiseuran Tukholmaan.
Vallankumouksen pyhä kaupunki oli Parisi hänelle. Ja nyt hän oli itse rahan orjana astunut sisälle pyhään kaupunkiinsa! Eikö hänellä ollut syytä hävetä? Eikö hänellä ollut syytä tuntea kaksinkerroin onnettomaksi itseään? Jospa hän olisi tullut tänne koulupoikana, jospa nuorena ylioppilaana!
Päivän Sana
Muut Etsivät