Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Täytyy alkaa alusta, voi minua poloista, pääsenkö minä tästä enää milloinkaan ongelle? Koskee hartioihin ja ihan pakottaa selkää. Joko nyt sitten lähdetään vapaa hakemaan? kysyn minä niin säyseästi kuin suinkin voin, kun siima vihdoinkin oli valmis ja kiinnitetty onkeen solmulla, jonka olen isälle mieliksi ollut oppivinani, mutta jota en koetakaan painaa mieleeni.
Kelvoton! hän huusi Jaanalle heti sisälle palattuaan ja riipoitti tämän käsipuolesta keittiöön. Tiedäkin, että se oli hyvin korkea herra ja kukaties mitä saattoi ajatella. Sellaisen, syötävä, häpeän teit. Pääsenkö minä pois sitten? kysyi Jaana itku kurkussa. Saat kaiketi minusta nähden mennä. Ala vaan laputtaa! Vai vienkö tikulla ulos? Hän meni ja paiskasi oven pauhinalla kiinni mennessään.
Vielä en ollut saanut isältä varmaa lupausta pääsenkö mukaan vai en. Iltaa ennen lähtöä sanoi hän minulle, että muutamia vuosia vanhemman ystäväni Pekka Menderin kanssa soutaisimme ison veneen kotirannasta niemen toisella puolen olevaan valkamaan, sillä jos nousi tuuli, oli seuraavana päivänä vaikeaa sivuuttaa se näiden monien, kauas merelle ulottuvien salakarien tähden.
Eikä sitä näytä mikään haittavan nytkään, koska lupasivat luokalta laskea, vaikka annettiin näin pitkä loma. Niin, kun olin niin huono sen keuhkokuumeen jälkeen, ettei minusta ollut kouluun. Koetan nyt lukea täällä kotona, mutta eihän tiedä miten käy, pääsenkö luokalta vai en. Eiväthän ne opettajat kuulu tutkivankaan, sanoi tohtori. Paras poika luokalla. Hätäkös silloin!
"Aurora on pikiintynyt," huusivat sisaret kovaäänisesti, ikään kuin se olisi ollut jotakin aivan uutta, jota se ei suinkaan ollut, koska Aurora-neiti ylimalkaan piti kaikki nuoret miehet, jotka hän näki, suloisina. Donnerin rouva oli vaipunut ajatuksiin. "Huomenna lähden vierailemaan Grönlidiin," sanoi hän. "Pääsenkö mukaan! Pääsenkö!" huusivat molemmat nuorimmat tyttäret.
Pääsenkö minäkin järvelle? kysyi Aliina kynnyksen yli. Ka, johan se on Aliina tullut marjasta, sanoi Auvinen iloisesti, kääntäen päätänsä. Mihinkä toiset lapset jäivät? Ne jäivät äidin luokse. Vaan jos äidin on liikuttava askareillaan, niin olisit sinä lasten luona. Minä kysyin äidiltä ja lupasi. No kyllähän sinä, vaan tulee niin paljon verkkoja, ettei oikein sovikaan. Minä soudan toverina.
Tässä on hänelle essentiani. Sieltä hän löytää termit. Termit ovat tietämisen lattia, seinät ja katto. Mutta pääsenkö niillä Jumalan olemassaoloon? Hän pääsee niillä ajatuksen perustukseen. Cogito, ergo sum. Paul meni tiehensä, tuntien sydämessään kylmyyttä, joka tunki läpi koko hänen olentonsa, ja tuli vihdoin pieneen, Luostarikadun varrella olevaan taloon.
"Ehkä saan joka vuosi pienen summan, jonka voin äidille lähettää, minä arvelin; eikä tämä luulo minua pettänyt. Sitä paitsi oli minulla toinenkin puoli ajatuksissani: minä tahdoin oppia vähän maailmaa tuntemaan, tahdoin kokea, pääsenkö omin voimin eteenpäin maailmassa. Tämä nyt oli itsekäs puoli, jota paitsi en tahtoisi ollakkaan.
ANNA. Kyllä minä niistä huolen pidän, jos mennä tahdot. ANNA. Niin oikein totta, etkös tahdo mennä? ELLI. Pääsenkö minä? Voi, herra, kuinka hauskaa. Mutta ANNA. Mitä nyt? ELLI. Sinä itse, Anna? Etkö sinäkin olisi ennemmin ? Ei minun tee mieleni; eikä siellä kukaan minua kaipaa. ELLI. No, mitä siihen tulee, vähemmin kai siellä minua kaivataan kuin Annaa. ANNA. Elä sano.
Iidan kirje jäi viimeiseksi. Se alkoi näin: »Et usko kuinka minä ihastuin iloisesta kirjeestäsi ja jouduin samalla hämille isäsi puuhasta ja sinun kysymyksestäsi. Se on aivan liikaa luottamusta minuun, joka olen vasta vajaan vuoden ollut seminaarissa. Eihän ole ensinkään varmaa, pääsenkö eteenpäin toisina vuosina, sillä ne ovat paljon vaikeampia.
Päivän Sana
Muut Etsivät