Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Mitä toiwoa onkaan minulla sitten enään jäljellä?" sanoi poika surullisesti. "Jäljellä on Jumalan waltakunta", sanoi äiti silmiäänkään poikaan luomatta. "Owatko nämät kyhäykset sitten esteenä Jumalan waltakunnalle?" kysyi poika kummastellen. "Owat. Ne owat esteenä Jumalan hengen työlle ja samassa hänen waltakunnallensakin.
"Suo anteeksi, että wielä waiwaan silmiäsi näillä muutamilla yksinkertaisilla riweillä. Wai owatko ne himeät näitäkin näkemään, kun sinä rakkaudellesi minua kohtaan olet sammutuskoneen löytänyt? En minä olisi uskonut, että sen siteen piti niin wähällä katketa, joka kerran meidät yhteen yhdisti. Muistatko sitä pyhää liittoa ja lupausta, jotka taiwaan herran edessä toisillemme wannoimme?
Mutta täällä hän sai kuulla, että Lowisa oli pommituksen alussa kadonnut eikä sen koommin missään nähty. Ernest kauhistui. "Owatko he molemmat kaatuneet?" huokasi hän ja arweli mennä heitä wielä etsimään. Mutta siihen hän ei saanutkaan enää lupaa. Hän pakoitettiin menemään franskalaiseen laiwaan, johon hän oli määrätty.
Owatko ne hywäksi puhdistettu ja harjattu ? niin ja hanskat kanssa eli mitä minä niillä teen kyllä minä ne sentään tarwitsen herroja wastaan ottaissani", komenteli isäntä waimowäkeä. Kun hän oli pyydetyt waatteensa saanut, rupesi hän peilin edessä pukeutumaan. Kauwan meni siinä, sillä waatteet eiwät soweltuneet hänen mielestänsä, niinkuin niiden olisi pitänyt soweltua.
Turhaan sielläkin hän etsi Aleksia. häntä ei ollut siellä olewain wangittujen joukossa. Kohdattua laiwalla Bodiskon, Ernest lähestyi häntä, kysyen: "Owatko kaikki upserit wangitut?" "En tiedä muuta kuin että ne niin owat." "Mutta Aleksis?" kysyi Ernest. "Mitä sanotte? Aleksisko, se nuori luutnantti, joka wiimeksi tuli tänne Turusta?" "Minä en löytänyt häntä missään," sanoi Ernest.
Siitäkös ukko niin ilostui, että hän tarttui syliksi wuoroin kumpaakin meistä ja halaili niin innokkaasti ettei tahtonut tulla loppua. 'Wai niin, wai ystäwäni poika ja hänen ystäwänsä! Kukapa olisi uskonut, että hänen poikaansakaan saapi edes tawata. Kuinka wanhukset woiwat? Owatko he terweinä? Mutta mitäpäs näistä kyselen, sillä onhan wielä aikaa.
Olettehan juuri kuin eläwältä kuollut", sanoi eräänä semmoisena hetkenä Antti äidillensä. "Enemmän tulee kuulla Jumalaa kuin ihmisiä", sanoi äiti umpimielisesti. "Owatko nämät sitten Jumalaa wastaan?" kysyi Antti oudoksuen. "Ei, eiwät ne ole ... mutta owathan ne...", sanoi äiti hajanaisesti, sillä ei hän tiennyt, mitä hän oikeastaan sanoi. "Puhutteko tekin, rakas äiti, niin?
Päivän Sana
Muut Etsivät