Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
"Hanna ei ollut kuskien puheesta kuullut muuta kun äänen. Hän kysäsi hämmästysäänellä: "'Onko tämä Rauhaniemi? "'Ompa tietenkin', vastasi ääni kartanolta. "'Ompa tietenkin', vastasi samalla toinen ääni kilisevällä naurulla porstuvan ovelta; se oli Savolan Siinan ääni, jonka Hanna hyvin tunti.
Ja olivatko hänen kasvonsa surulliset, vai niinkö hän vain luuli ja ihmetteli, etteivät olleet? Oliko hän vastannut mitään vai eikö? Mutta sitten taas Olavi meni ja Elli jäi korjaamaan astioita. Hän käski tytön panna sokeriastian kaappiin kärpästen käsistä ja viedä voilautasen kellariin. Nyt me menemme, Elli, sanoi pastori salin ovelta, joudu pian, jos aiot mukaan. Oliko hän sitä aikonut?
Olavi nousi ylös hänen päässään läikähteli ja jalat tuskin kantoivat. »Täältähän se kullanmuru tulee!» Kynnykselle ilmautui hento, kirkassilmäinen tyttö ilmautui ja pysähtyi siihen hymyillen. Niinkuin Olavi olisi nähnyt aaveen, niinkuin veri olisi seisattunut suonissa ja jäävuori syöksähtänyt päälle. »Gaselli!» pääsi häneltä kauhistuksen huudahdus. »Olavi!» kuului ovelta miltei yhtaikaa.
Täytyi rientää takaisin ja mennä aittaan vuoteelle. Loisvaimo tuli vähän päästä aitan ovelta ilmoittamaan, että karjan kellot jo kuuluu mäen alla. Minä olen kipeä, ilmoitti Viija. Ettekö saisi tällä kertaa niitä yksinänne hoidetuksi. Vai kipeä, surkutteli vaimo. Ehkä ne vaivoin saapi, mutta eiköhän pitäisi lähettää kotiin sanaa. Ei, ei, kielsi Viija. Kyllä minä jo aamuun paranen.
Ruustinna tuli nyt juosten salin ovelle ja henkeään pidättäen sanoi: »Muori tekee lähtöä taivaallisen isän kotiin, tule sinäkin Kaarlo katsomaan.» Sen sanottuaan hän pyörähti ulos ja samassa näkyi juosta hynttyyttävän pihan perällä olevaan aittaan, jonka matala ovi oli auki. Ihmisiä näkyi ovelta.
Joukko lapsia tulee hänen jälessään huoneesen. ROUVA ovelta. Ne ovat tosia! Tuolla ulkona nyt moni sadattelee sekä kanttori-vainajata että teitä, herra assessori, ja meitäkin, Hanna. Se on hirveätä! ASSESSORI, hetken vaiettua. Mies ei sellaisista vastuksista murru. Mutta mitä ai'otte te tehdä? HANNA. Ai'on julistaa sodan teitä ja teidän viinaanne vastaan.
Kun ei kuu kerittänynnä eikä päivyt päästänynnä, ouosteli aikojansa, tuskastui elämätänsä: liikahutti linnan portin sormella nimettömällä, lukon luisen luikahutti vasemmalla varpahalla; tuli kynsin kynnykseltä, polvin porstuan ovelta. Siitä suistui suin merehen, käsin kääntyi lainehesen; jääpi mies meren varahan, uros aaltojen sekahan.
Tuon vertauksen toivat mieleeni korkeat kuormavaunut, joita lähti konesalin ovelta ja toiset, joita siellä vielä täytettiin. »Savo», syysk. 28, lokak. 1, 3, 8, 17 ja marrask. 21 p:nä 1889. MONSIEUR HENRI JA H
Emäntä katsoo tänne porstuvan ovelta, kuiskasi Kaisa ja sulki kiiruusti aitan oven. Pojat eivät ottaneet selkoa katseliko emäntä todellakin, vai oliko se vaan Kaisan keksimä juoni. Taisi olla puoliyön aika. Laulurastaan liverrykset ja ruisrääkän narskutukset olivat vast'ikään pihaan kuuluneet, mutta nyt olivat nekin vaienneet.
Vinttikammarissa oli vihdoin kaikki järjestetty. Ja ovelta hän vielä silmäsi taakseen, palasi takaisin ottamaan lattialta pienen paperirikan ja oikaisemaan vuoteensa peitteen. Laskeutuessaan portaita muisteli hän, olisiko vielä jotakin tekemättä jäänyt tai joku seikka unohtunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät