Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Ne ovat tietysti murroskauden ilmiöitä nekin. Ovathan suurlakon jälkeiset ajat meuroneet kansaamme syvimpiä pohjamutia myöten ja pintaa kohti on kohonnut paljon viljelemättömiä aineksia ja selkiintymättömiä päitä. Moninaisiin ajatuksiin antavat hra Mashkevitshin pöytäkirjat aihetta. Mutta tarjoavat ne toisinaan huvittavaakin kuultavaa.
Ei niin, että ihmisiä voisi sanoa juuri uinaileviksi tai haaveksiviksi, ovathan he päinvastoin sangen pirteitä ja eloisia, vaan sittenkin, tunteella näyttää heidän olennossaan olevan hyvin paljo tekemistä, ja he koettavat mielellään järjestää yhteiselämänsä niin, että sen yksityiset tilaisuudet muodostuisivat somiksi »tunnelmaryhmiksi», taikka ainakin näyttäisivät siltä.
Nyt vaihetettiin kihlat molemmin puolin, ja Leijonan emäntä, jonka mielestä jotain piti sanottamankin, puhkesi rinnastansa raukeemaan: "Sydän ja kello, ovathan ne kaksi yhtä, ja rakkaus, se on kellon avain". Hän nauroi omaa sukkeluuttaan, koskei kukaan muu sitä tehnyt.
"Minä en käsitä, mistä porvaristyttö ovathan kaikki Cottat porvareita, vai kuinka on saanut tuommoiset pienet, valkoiset kädet ja hienot kasvonjuonteet", arveli toinen. "Vaikka he epäilemättä myöskin ovat köyhiä!" kuului vastaus. "Luulisi pian, ettei hänen koskaan ole tarvinnut tehdä mitään talon-askareita, joka ei suinkaan liene laita." "Kuka hänen iso-isänsä oli?"
Tuuma oli viisas ja olisi tuottanut kunniaa vanhemmillekin metsämiehille; mutta ovathan äly ja kekseliäisyys suomalaisen synnynnäisiä ominaisuuksia, vaikka hän välistä tarvitseekin aikaa keksiäkseen oikean keinon. Pojat olivat metsästäjäsukua ja heillä oli opetuksena ja ohjeena kuulemansa monet monituiset kertomukset metsäseikkailuista.
Kyllä siellä tarkenee mies jos hevonenkin tämmöisellä lämpimällä kyntäessä, sanoi isäntä nähdessään sekä miehen että hevosen märkinä. Mutta teillä on hyvät hevoset, ihan ensiluokkaiset, sen minä näen, sanoi rovasti varmalla äänensävyllä. Ovathan nuo nämäkin, niin että asiaan noilla pystyy, mutta parhaat meillä on sentään tuolla haassa. Siellä on tamma kahden varsansa kanssa.
Hiljaa lähestyi Lauri emäntää ja kysyi aralla, matalalla äänellä: "Kohtasitko ketään metsässä?" Emäntä loi silmänsä häneen, mutta Lauri oli samalla kumartunut ja oli käsin toisessa vankkurin pyörässä. Emäntä vastasi samalla tyynellä äänellä kuin ainakin: "Kuka täällä olisi pimeänä yönä. Ovathan torppariemme metsät tuolla lammen rannalla asti."
Ovathan he aivan syöneet sinut köyhäksi ... jo nyt, kun kaikkea niin hyvin tarvittaisiin!" Hänen äitinsä taisi töin tuskin kuulla näitä sanoja. Hän oli koko ajan ihmetellen katsellut poikansa käytöstä; nyt nousi hän äkkiä ylös ja istui surullisena ja epätietoisen näköisenä jauhohinkalon reunalle.
Kaikessa salaisuudessa lapseni voin sanoa sinulle että, jokainen apu, jonka tässä satunnaisessa pulassani minulle annat, tulee myöhemmin eräältä toiselta puolelta tuhat kertaa palkituksi. Tuota huoletta tänne, mitä välttämättömästi tarvitsen mukavuudekseni; minä vastaan kaikesta." "Kuinka voisin sitä hankkia?" vastasin kainosti. "Ovathan kaikki huonekalut herra Claudiuksen omat!" Hän hymyili.
Mutta ovathan Anttilat isäntä-vainaan sisaruksia!... ihan läheisintä sukua Johannalle. Vaan ei minulle! Ja siitä sukulaisuudesta en minä tahdo tietää mitään! ja siitä pesästä saa Johannakin tästä lähin pysyä erillään!... tietäkää se! Mutta otittehan te, emäntä, itsekin miehen siitä suvusta. No, enkö ole sitä saanut kärsiä ja katua kyllikseni?
Päivän Sana
Muut Etsivät