United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kädet olivat hänellä jäykkinä sylissä ja silmät puoli ummessa. Sillä lailla hän istui hetkisen, mutta viimein kuului astuntaa. Kaska tuli. Nähtyään tytön kalpeana katsoa tuijottavan, meni sotamies hänen luoksensa ja kysyi: »Miksi istutte täällä? Teitä kaivattiin sisällä; me pelkäsimme teidän joutuneen johonkin onnettomuuteen.» Alli katsoi yhä häneen, vastaamatta mitään.
Hänen mielentilansa oli hirmuinen, ja hän valitti itseänsä syylliseksi koko onnettomuuteen, koska lapsi oli hänelle uskottu, ja hän oli käskenyt Märtan avaamaan ovea. Hänen täytyi nyt kuitenkin askaroida surkuteltavan tyttärensä kanssa, joka oli aivan tunnotonna ja näköjään lähellä kuolemaa.
En tiedä kuinka hänen laitansa lienee ollut. Välistä luulin, että hänkin on samaan onnettomuuteen joutunut; välistä taas epäilin. Ah, sehän se oli minun rakkauteni alku ja loppu, etten minä sitä tiennyt. Siitä nousi temmellys minun rintaani, siitä alkoivat minun unettomat yöni.
Tästä syystä harjoittivat nuo harvat ihmiset, jotka olivat asettuneet Norenjärven ympäristölle, jonkunlaista hirvi-, peura- ja karhukalastusta ja kun semmoisia eläviä syöksyi alas koskesta, ottivat he nuo kuolleet metsäläiset, jotka itse olivat onnettomuuteen menneet.
Tuhannet kerrat olen minä itseni äkkiä valmistanut, itseäni taasen Suomeen laittaakseni, sinun ihanaa katsantoasi nähdä saadakseni, mutta on aina silloin mieleeni sinun varoituksesi tullut ja sinun sanasi kuinka suureksi sinun surusi tulisi, jos minä sinun tähtesi kuhunkaan onnettomuuteen tulla mahtaisin, ja olen minä sitten jälleen jäädä päättänyt, vaikka Jumala sen tietää millisellä sydämellä.
"Mutta ... mutta ... Anna? mitäs pahaa hän on sellaista tehnyt, että hänenkin täytyy joutua tälläiseen onnettomuuteen?" "Sitä, olisiko hän tehnyt mitään erityistä pahaa, emme voi tietää; mutta sen me tiedämme, että jos Jumala on kerran lähettänyt hänelle tämän, niin on Hän katsonut hänen sen tarvitsevan sielunsa pelastukseksi." Nyt ei Bård tietänyt enää mitään neuvoa.
SYLVI. Jatka. VIKTOR. Ehkä ihmisten puheetkin tekivät tehtävänsä ja Alman paheksuminen Niin, jatka vaan. VIKTOR. Mutta enin siihen kumminkin vaikutti omat, ankarat tunnonvaivat. Minusta tuntui melkein siltä, kuin olisin yksin ollut syynä onnettomuuteen. SYLVI. No niin ? VIKTOR. Niin meidän suhteemme tuntui minusta siitä hetkestä alkain inhottavalta.
"Voi Lyyliseni!" huokasi hän, "kuinka sinua rakastan." "Ja minä rakastan sinua!" kuiskasi Lyyli vastaan, "mutta tiedämmehän sen entiseltäkin, vaikka se aina tuntuu joka päivä uudelta ja sointuu sydämissämme suloisesti." "Niin kyllä! Mutta minä rakastan sinua lii'an paljo, vetääkseni sinua kanssani onnettomuuteen, joka minun osakseni on maailmassa luotu.
Me olemme haudatut lapsemme kanssa. Me olemme lumivyörykkeen alle hautaantuneet". "Niinpä peräti; jos sinä olisit ollut onnettomuuteen vaikuttavainen, se ei olisi tapahtunutkaan, ja sen vuoksi on sen täytynyt tulla itsestään". Aina vaan ja tälläkin haavaa tuo sama tuima, kimeä ääni, samat äkäiset pistosanat! Lents taisi tuskin vetää henkeään.
Minkä tähden sinä et sitten saata ... anna, hyvä veli, se anteeksi ... elä saata minua onnettomuuteen ... kyllä minä maksan, minkä tahdot... Maksatko niin paljon kuin minä tahdon? Niin, niin, kohtuuden mukaan... Kyllä sinun kohtuutesi tiedetään ... et sinä ilman käräjiä maksa penniäkään! Minä maksan ... minä maksan heti paikalla! Paljonko tahdot?