Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
*Rebekka*. Ja tuollaisen onnettoman kuvittelu-kummituksen tähden päästäisit sinä käsistäsi virkeän elämän, juuri kun olet alkanut elää. *Rosmer*. Oikeassa olet; se on raskasta. Raskasta, Rebekka. Mutta minä en voi muuta. Mitenkä minä sitte koskaan voittaisin sen! Luomalla itsellesi uusia suhteita. Uusia suhteita! *Rebekka*. Niin, uusia suhteita ulkopuoliseen maailmaan.
"Luonnollisesti en myöskään voi teeskennellä tietämättömyyttä käyntinne syystä. Vain yksi ainoa tapaus tässä huoneistossa on voinut herättää teidän huomiotanne. Saan luvan kysyä, kenenkä puolesta te toimitte?" "Herra Percy Phelpsin", vastasi Holmes. "Minun onnettoman sisarenpoikani! Te ymmärrätte kyllä, että sukulaisuussuhteemme tekee vielä mahdottomammaksi minulle suojata häntä.
Tai ajattelin: kaivan kuopan valmiiksi, ja ennenkuin ehtii hengähtämään sysään multaa päälle. Mutta en tarvinnut upottaa enkä kuoppaan syöstä. Sillä nähtyään onnettoman tilani ja etten pystynyt salaisuuttani ilmaisemaan, jumala sääli minua ja esti murhasta. Onnellisesti ihmisiltä salattuani mitä tuleman piti, synnytin kenenkään aavistamatta lepikkoon.
KREIVI. Viehättävä levottomuus!... Neitini, minun ei sovi väärin-käyttää asianhaaroja, ehdoittaakseni teille, että jakaisitte onnettoman kohtaloa; mutta minkä turvapaikan hyvänsä te valitsette, minä vannon kunniani... ROSINA. Herra, joll'ei minun, sydämeni annettuani, kohta sen jälkeen täytyisi antaa kättäni, niin te ette olisi täällä.
Jos kerta olen luvannut sen itselleni, ei ole enää mitään pelkoa; mutta minä olen aivan taipuvainen lupaamaan sitä sinullekin. Tuon ensimäisen onnettoman vekselin olen maksanut. Minä en epäile, että Mr. Micawber olisi maksanut sen, jos hän olisi voinut, mutta hän ei voinut. Yksi asia täytyy minun, Copperfield, mainita, josta pidän hyvin paljon Mr. Micawber'issa.
Vuoksi synnyinmaanko taisto? »On nyt vuoksi veljen oman, mutta myöskin vuoksi äidin yhteisen ja onnettoman.» Eikö äiti teille Suomi? »Löysimme sen laajemmalta, takaa Vienan, Suomenlahden, Peipusjärven rantamalta.»
Maalaajan kuolema. Kolme päivää sen perästä, kun tuo onnellinen kuvakauppa oli tapahtunut, levitti ja murheen enkeli mustat siipensä onnettoman maalaajaperheen yli. Oli yö. Ahdasta, köyhää huonetta vaan heikosti valaisi roihuvan tuohuksen surullinen välkkynä. Raskaasti hengittäen makasi isä vuoteessaan, vieressä polvistuivat huolellinen vaimo ja onneton Georg.
Pappi pudisti päätänsä, hän arvasi onnettoman nuorukaisen ajatuksen. "Siihen, mikä on tapahtunut, ei voi kukaan mitään, sinä olet häntä hakenut, ja hän haki sinua, te ette löytäneet toisianne oikeassa ajassa, eikä mitään sovintoa saatu toimeen, nyt saat sopia kuolleen kanssa mutta Jumala, joka elää ijankaikkisesti, ottaa sen vastaan muista se!
Taasen leimahti salama entistä kirkkaampana. Taasen kuului jyrähdys entistä hirmuisempi. Tuulen tuimuus löi pirstaksi akkunat. Silloin meni maailma mustaksi Marian silmissä, niinkuin eilis-illalla Johanneksen. Viimeinenkin verenpisara katosi onnettoman naisen kasvoista. Hänen jalkansa tuskin enää kannattivat häntä. «Jumala! Jumala! Sinä rankaiset«, jupisi hän. Ja vielä kirkkaampi salama leimahti.
Vaivaisen heposen varsa Kaikkien ajeltavana, Onnettoman eukon lapsi Kaikkien saneltavana. Kaikki saatua sanovat, Sekä pantua panevat, Sanovat sananalaista, Osoavat onnetonta. Kaikki muut minua moitti, Vaan ne kaksi kappaletta, Minun piennä pistämäni, Sekä lassa laittamani Alimmainen aian vitsas, Perimmäinen pellon seiväs; Ei niill' oo suuta sanoa, Eikä kieltä kerskaella. Kun oisin käkenä.
Päivän Sana
Muut Etsivät