Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Sievästi, että tulit niin aikaisin," sanoi Martina, ja ompelia oli nyt niinkin ystävällinen, että autti vettä sisään nostamisessa. Se oli suuri kohtelevaisuus Annalta, kun ryhtyi johonkin, mikä ei juuri kuulunut neulomiseen. Jaa, olipa sekin jo paljon, että hän oli näin joulun edellä ottanut aikaa, uhrata jollenkulle kokonaisen päivän, sillä hänen oli paljon työtä.
Puolipäivän aikaan oli nimittäin yksi sanoma tullut kylään, ilmoittava että Heljenukko jo ehtoolla oli kuollut äkkiä, vaikka kuolemaansa ei huonekunta havainnut ennenkuin aamupuoleen yötä. Heljenukon hurjuus, tahtoa kilvoitella Pentti Pentinpojan kanssa juomisessa, sanottiin olleen vienynnä häneltä hengen. Kukaan ei peljästynyt enemmän äsken mainitusta kuoleman tapauksesta kuin Anna ompelia.
"Anna puhuu tyhmyydessä; siitä näkyy ettei hän ole ollut äite," kuiskasi nyt eräs naapurivaimoista toisellensa; mutta toinen nyökkäsi vaikenemaan. Ompelia neuloi väsymättömästi, ja ettei hän kuullut sitä kelvotonta muistutusta, ei hänen puheliaisuutensakaan häirääntynyt. Huuaten sanoi hän: "Ah! minä olen kuitenki hyvin onneton, joka niin elävästi täydyn nähdä ja eteeni asettaa kaikki; mutta niinpä se on minun suvussani.
Silloin tulee ompelia Anna, joka oli saanut sen ällin, että paluumatkalla Helje-myllyltä ottaa katsellaksensa sitä paikkaa, missä hän kerran lapsena oli käynyt harhaan. "Anna on hyvin taika-uskoinen, ehkä kukaan ei taida saarnata enempää sitä vastaan kuin hän. Koska hän nyt lauvantaina kävi kallion ohitse ja äkkäsi haamun, huusi hän korkeasti. Aaveellinen haamu nousi ylös; se oli Martina.
Sangen harvoin kuultiin hän lausuvan joitakuita lyhykäisiä sanoja, ja silloin taisi matalasta, häälyvästä puheesta selvästi havaita, ettei ämmä itse käsittänyt ääniä. Ompelia Anna oli vieno, vaalea olento, jotenkin pian sanottuin herramaisin käytöksin; hän oli jo vanhahko, vaan jälkiä näkyi vielä selviä kadonneesta, tavattomasta kauneudesta. Anna vaatetti itsensä hyvästi ja vienosti.
Rouva. Mutta tuntoni Hoikka. Tietysti! Oikein atlaskia. Kohta tulee ompelia sinusta mittaa ottamaan, jotta sen jo jouluksi saat valmiiksi. Rouva. Oi Hoikkaseni, kuinka sinä olet hyvä! Noh, olemmehan rikkahimpia koko kaupungissa, eihän minun sopisikkaan kulkea muussa kuin atlaski-kapassa. Olipa hyvä, että tulitte heti. Laittakaa nyt kaikella muotoa kappani jouluksi valmiiksi!
Ompelia, Rouva, Palvelioita ja vieraita viinantehtailioita. Ompelia. Hyvää päivää. Tässä on rouvan kappa, se on nyt valmis ja varsin hyvin sopii, sen vakuutan. Ompelia. Mikä Rouvaa vaivaa? Tässä on kappanne. Oi Hoikka, mihin vietiin minun Alfredini, vosikalla hän vietiin akkunani ohitse, hän makasi re'essä aivan kuin kuollut. Ompelia. Tämähän kumma!
Ompelia puheli laveasti kaikista niistä makeista laitoksista, kuin piti siellä ylhäällä säälittämän, Uotin ja Myllärin Elsan sopiviksi kihlaajaisiksi. Ompelian virkeä mielikuvitus osan otti myös itsessä makuviinan valmistuksessa, hän ei laimiinlyönyt myös itse lisätä siihen mauksia, vaikka ihan toisenlaisia.
Päivän Sana
Muut Etsivät