Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Hän tunsi osaavansa ranskaa paljon paremmin kuin hän oli toivonutkaan ja se oli omiaan hänessä sisällistä hyvinvointia herättämään. Kielen lukko oli auennut, karvas pala painunut alas. Hän tuli heti urheaksi kuin linnunpoika, joka huomaa siipensä häntä kannattavan. Kyllä hän näyttäisi noille ranskalaisille!
Kyllä näissä on pahanlainen istua, puhuu hennompi herra, jolla on matkalaukku kaulassa ja silmälasit päässä, katsellessaan hollimiehen kärryjä eikö teillä ole parempia? Eihän niitä minulla ole, vaan eiköpähän isäntä lainaisi omiaan! Mitä? Me kysymme, ettekö tahdo meille lainata parempia ajopelejä, sanoo vantterampi herroista.
Kieltämättä oli suuri helpotus saada kävellä taakatta, ja mahdollista on, etten ollenkaan olisi jaksanut astua ilman tätä huojennusta ja siitä johtuvaa vapauden ja kepeyden tunnetta. Olinhan juuri noussut sairasvuoteelta, eikä meidän nykyinen asemamme suinkaan ollut omiaan terästämään minua raskaampia ponnistuksia kestämään.
Ja henkikirjurinkin rouva otti kolmannen kupin hyvin omintunnoin. Siitä ei ollut paljasta nautintoa, siinä oli aate. Ka, rovastihan sieltä ajaa röökynöineen, ilmoitti muudan, ja kaikki kiiruhtivat ikkunoihin. Oli se ilmoitus vähän omiaan innostusta laimentamaan.
Meidän Tiina sanoi kuulleensa, että hän oli isäsi kanssa sinusta puheita pitänyt." "Missä se on sen kuullut? eiköhän ole vaan sinulle omiaan puhunut?" "Ei Tiina minulle valehtele, me olemme hyviä ystäviä Tiinan kanssa kuului tänä päivänä pellolla isälles puhuneen Tiina oli kuullut sen ja näinhän minäkin, että ne yhdessä kuhilaastivat." "No, mitäs isä oli sanonut?"
Suomalaisen kansalliskirjallisuuden syntysanoihin on myös tämän aikakauden kansallinen tiede syvästi vaikuttanut. Latina pysyikin sitten kansallisen tieteen kielenä 1800-luvulle saakka. Suomalaisuuden sorrettu tila oli omiaan herättämään vastavaikutuksenaan myös aivan kritiikitöntä kaiken oman ihailua.
En voi kyllin ylistää sitä suloista vapautta, mikä vallitsee kahdennenkymmenennen vuosisadan yleisissä kirjastoissa vastakohtana yhdeksännellätoista vuosisadalla vallinneille ohjeille, jotka saiturin tavoin kätkivät kirjat yleisöltä, joten niitä voi saada käytettäväkseen ainoastaan suurella ajan hukalla sekä monen puuhan kautta, jotka olivat omiaan karkottamaan tavalliset kirjallisuuden ystävät loitolle kirjastoista.
Oli niinkuin kaikki olisi ollut jotenkuten jokapäiväisempää. Ei ollut tuonoista juhlallisuutta eikä myöskään hilpeyttä. Oli kuin olisi jokainen ajatellut omiaan. Ruustinna oli totinen, melkein murheellinen, vaikka kyllä koetti olla sitä osoittamatta. Aloitettiin puhetta useammasta asiasta, mutta se raukesi aina siihen.
Väänsi kiviä, pehnasi pensaiden juurella kynsineen, niinkuin porsas kärsä mullassa. Aivan kuin hänen olisi tarvinnut. Jopa kukkien tähden, ja muiden sellaisten; lystäili, herra... Mutta Käkriäinen sen sijaan teki töitä, omiaan. Vilkkaasti siinä menikin aika, kun sai nyt järjestellä elantoaan oman mielensä mukaan, availla viljelyksiä ja lyödä kaskeksi niin että romisi.
Yhtä uuttera kuin Mikko oli täyttämään hänelle uskottua kladia ja muistikirjaa, yhtä uuttera oli kauppamies tyhjentämään omiaan. Mahdollisesti hän luuli tämän olevan sitä aina mainittavaa "kaksinkertaista kirjanpitoa." Muuten hän oli erinomaisen hyväluontoinen niinkuin aina lihavat miehet, ja peräti vähä välitti muista asioista kuin omasta kirjanpidostaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät