Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Peggotty: "Me tulemme, näette, tuulen ja luoteen avulla yhdessä Yarmouth'in aluksessa Gravesand'iin. Sisareni kirjoitti minulle tämän paikan nimen ja kirjoitti minulle, että, jos koskaan sattuisin käymään Gravesand'issa, minun pitäisi tulla tänne ja kysyä Mas'r Davyä ja sanoa terveisiä häneltä, toivottaa hänelle nöyrästi hyvää ja kertoa, että hänen omaisensa voivat tavattoman hyvin.
Yhteiskunnan vanhimmat tarjoavat hänelle loistavia lahjoja taivuttaaksensa hänet rientämään kansansa pelastajaksi, hänen isänsä ja muut omaisensa rukoilevat häntä, samoin hänen toverinsa, mutta hän ei taivu, ennen kuin viholliset nousevat kaupungin muureille ja sytyttävät sen palamaan.
Nehljudofin hän otti vastaan kuin omaisensa, käyttäen sitä erityisen hienoa, huomaamatonta imarrusta, joka saattoi Nehljudofin uudestaan tuntemaan kaikki omat ansionsa ja kokemaan suloista tyydytystä. Hän antoi Nehljudofin huomata että hän tiesi tämän rehellisestä, vaikkakin hiukan omituisesta teosta, joka oli tuonut hänet Siperiaan, ja että hän piti Nehljudofia erikoisempana ihmisenä.
Silloin he riensivät jäljestä ja saavuttivat omaisensa laidattoman laajan rahkasuon reunalla, jossa elukoilla oli hyvä laidunpaikka. Nyt oltiin varmoja siitä, etteivät ruotsalaiset vielä heitä ajaneet takaa, mutta päätettiin kuitenkin jatkaa matkaa mitä suurimmassa kiireessä. Viidentenä päivänä oli menty Itäisen Daal-joen poikki.
Taneli vei nuorukaiset työnjohtajan luo, esitti heidän asiansa, selitti poikain syntyperän ja tarkoituksen saada jäädä johonkin työpaikkaan tälle paikkakunnalle, kunnes heidän omaisensa tulisivat. Katseltuaan poikia ankara vouti sanoi miettivänsä asiaa ja käski heidän tulla takaisin seuraavana päivänä.
Hän ei kunnioittanut Boleslavia ainoallakaan katseella. Kun kansa oli jätellyt hyvästi omaisensa ja joukko oli valmiina lähtemään, tunkeutui töllistelevästä joukosta vanha kirkkoherra esiin. Hänen kasvonsa näyttivät riutuneilta, ja hänen kätensä vapisivat.
Jätettyään omaisensa hyvästi, hän palasi uudestaan sudennahkaturkit yllään joka oli hänelle sangen tavatonta syleili vielä kerran vaimoansa, pyöritti tyttäriään teeskennellyn iloisesti ja läksi kiireesti ulos, jotenkin kouraantuntuvasti torjuttuaan luotaan nuoren L n, joka hurjassa ilossaan koiran tavoin ahdisti hänen susiturkkiaan.
Kyllähän hän tiesi, että hän ja hänen omaisensa olivat noin ylimalkaan syntisiä Jumala paratkoon mutta kuin uskonnollista ja varakasta perhettä, niinkuin Vikin, kohdeltiin samalla tavalla, kuin noita köyhiä perheitä, kuin sitä solvaistiin ihmisten silmissä käännytysyrityksillä, niin oli se loukkausta, ivaa ja niin hävytöntä, että se hetkeksi teki hänet täydelleen sanattomaksi.
Se oli «pikku neidin» ensimmäinen huviretki kotoaan. Majuri R *stä ei kuulunut sanaakaan, ja vaikka Eeva oli umpimielinen omaisiansa kohtaan, niin näytti hän tyyntyneen, ja hänen omaisensa osaksi rauhoittuivat hänen tulevaisuutensa suhteen.
Kuten ennen otti hän kyllä osaa kaikkiin taloudellisiin töihin, vaan kun hänellä oli vähänkin vapaata aikaa, istui hän ahkerasti lukemassa. Hänen omaisensa ihmettelivät usein, että hän viitsi tuollaisia ikäviä koulukirjoja, historioita ja kielioppeja tutkia. Eiköhän olisi ollut parempi lukea kaunokirjallisuutta ja muita enemmän kehittäviä kirjoja, nyt kun hän jo oli koulunsa päättänyt?
Päivän Sana
Muut Etsivät