Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
"Sinuun on se luottanut ja sinuun se aikoo luottaa. Sinä olet taistellut monta voitollista taisteloa, sinulle olen luvannut palkinnoksi käteni ja sydämeni, ja kukaan ei voi niitä sinulta ryöstää; kuinka toisin saattaisi ollakaan, rakas Jaakko, meillähän on ollut jo aikaa liitto siinä asiassa", sanoi Mari liikutettuna ja tuo äsköinen veitikkamaisuus oli häneltä tykkänään kadonnut.
... Vaan minkähän laista ajua se olisi? ... taitaa mennä sitä vauhtia, ettei eteensä kykene katsomaan. Mahtaakohan siinä äkkinäinen osata oikein ollakaan... Vaan eiköhän ehkä osaisi, kun näkisi, mitenkä muut...
Oman käytäntönsä mukaan nimittäin. Ja sillä oli selvät rajansa, jotka Johannes hyvin tunsi. Muuta kuin henkistä tietä ei Johannekselle ollut mahdollista naista lähestyä. Naisen sielu hänen täytyi ensin valloittaa. Muu sai seurata, jos seurasi, ikäänkuin kaupanpäälle. Eikä Johannes voinut ymmärtää, kuinka saattoi muuten ollakaan.
Käsivarteni hänen kaulaansa kietaisen, sillä se sanoo, joka kerta silloin sanoo, kun minua vyötäisistä pitää: »Ei ole kenenkään varsi niin hento kuin sinun, Anja, ei kenenkään suudelma niin suloinen kuin sinun.» Sen saman se sanoi minullekin. Lienee sanonut, vaan ei tarkoittanut, sillä ei ole vartesi niin hento kuin minun. Eikä tarvitse ollakaan.
Jokainen ihminen tietää, mitä rakkaus on. Sillä jokaisella ihmisellä on omaisia, joita hän on rakastanut tai vieläkin rakastaa, ja jokainen tietää, että tässä rakkaudessa on yksi osa puhdasta ja kuolematonta, puhtainta mitä ihmisessä voi olla. Se oli synnynnäinen, lapsuudesta asti tuttu suhde; tuskin mikään asia maailmassa saattoi ollakaan niin tuttu, kuin tuo lämmin suhde omaisiin.
Tämä nyt piti tulla näin lopussa! Mitä ne muut ajattelevat ja miten hän selittää tämän! Ja mitenkä hän ilkeää ollakaan enää, kun teki tuollaisen häiriön! Jos kävisi laatuun lähteä pois. Opettajaneiti oli lähtenyt Aliinan perästä ja alkoi kahden kesken kysellä, mikä tätä vaivasi ja mistä tämä puuskaus tuli.
En mainitse mitään siitä, miten köyhät olimme, sillä miten muuten se olisi voinut ollakaan? Kuitenkin meillä oli ystäviä, jotka edelleen olivat meille hyviä, yksin Mrs Daviskin liukeni ja uskoi minulle kaikessa hiljaisuudessa että jos en voisikaan hyyryä maksaa, niin ei hän minua siitä kuitenkaan hätyyttäisi.
Jos kirjeesi sisältää edellistä, niin anna orjan viedä vastaus, jälkimäisessä tapauksessa päästä minut palaan vielä tänä iltana.» »Ja miksi, Nydia», Ione sanoi vältellen, »miksi silloin tahdot olla kirjeenkantaja?» »Se sisältää siis sitä!» Nydia huudahti. »Ah! kuinka voisi toisin ollakaan! Eihän kukaan saata olla epäystävällinen Glaukukselle!»
Niin, tietysti, mitäpä siinä olisi muuta voinut ollakaan? Ellei vihaa ja ylenkatsetta? Sannin valokuvaa hän koetti katsella. Mutta se täytyi samassa panna pois jälleen, sillä sydäntä niin kirveli, poltti ja pakahdutti. Laatikkoonsa hän sen pani kätköön, syvälle kaikkien muistojen alle. Kipeästi silloinkin vihlaisi, kun joku Sannin nimeä mainitsi.
Oliko hän todellakin ollut pudottaa kellonsa?... Eihän hän taida ollakaan oikein ... mitenkä se on? ... pää?... Minnekä se Antti meni?... Jos hyvinkin olisi kello pudonnut?... Ei, ei ... taskussahan se on ... ja käykö se? ... käy se vielä ... pannaan pois, pidetään kiinni, ettei putoa...
Päivän Sana
Muut Etsivät