United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän risut roiskivat tuleen heittää Ja puhaltaa, Ja punaliekit loimuten, Luovat vienoon tenholoistoon Sirot, hehkuvat kasvot Ja hienot, valkeat olkapäät, Jotk' kainosti kurkistaa Hamppupaidasta karkeasta, Ja pienen, näppärän kätösen, Mi liiviä paulaa kiinteämmin Hienon vyötäreen. Mut äkkiä aukee uksi, Ja sisään astuu kulkija öinen.
Hän katsoi myöskin Miiaa silmiin, ja hänen terävä katseensa lumosi lapsen, niinkuin käärme lumoaa pikku linnun. Pikku tyttö katsoa tuijotti rouva Burströmiin, hänen silmäteränsä suurenivat ja hän veti luomet kiinni, olkapäät olivat koholla ja suu auki. Matami Jonson uudisti kysymyksensä vielä innokkaammin. "Olen", vastasi Miia ihan kaiuttomasti ja lakkaamatta rouva Burströmiä silmiin katsoen.
Nyt hän taas seisoi kuin alaston paimen kalliolla myrskyn ja tuulen käsissä, tuntien mitättömän vähäpätöisen yksilönsä katoavan näkymättömiin hyrskyävässä maailman meressä... Tätä hänen sydämensä itki, tätä vavahtelivat poskilihakset, tätä olkapäät nytkyivät... Mutta taas hän päätänsä nosti.
Avasi jälleen silmänsä, olkapäät laskeutuivat, ja eteenpäin kumartuen ikäänkuin että hänen tahallaan hiljennettyä ääntänsä voitaisiin kuulla, sanoi: Vai paperilakko! Väki purskahti rajuun nauruun. Onnittelen teitä, hyvät porvarit, mutta vasta sitte kuin lakkonne on onnistunut.
Tosi on ett'ei Hirvensurma petä milloinkaan, mutta Oswego on leveä, ja tuo metsäläinen nosti tuskin muuta kuin pään ja olkapäät pensaita korkeammalle; harjaantumaton käsi ja tottumaton silmä olisi helposti voinut ampua sivu. Teidän olisi pitänyt ajatella tätä asiaa, päällikkö, teidän olisi pitänyt se tehdä."
Sattuvia ne notariuksen tarinat olivatkin neidin mielestä, koskapa hän aina väliin oikein imelästi nauraa kikatti ja hyvin usein nauroi notariuskin, että olkapäät tutisivat ja vesi tihisi ruskeanharmaista, kirkkaista silmistä.
Ihana neitonen istui vähäisessä kammarissaan yöpöydän ääressä, yllään valkoinen, pitseillä reunustettu yöpuku, josta kauniit pyöreät olkapäät pistäysivät lampun valon hyväiltäviksi. Niiden lumivalkoista hohdetta lisäsivät mustat silkinhienot hiukset, jotka hajallansa, aaltoilevina valuivat alas lumivalkoiselle puvulle. Hänen poskensa olivat kalpeat.
Upseeri siirteli toisella lyhyellä kädellään viiksiä suun edestä ja olkapäät koholla torui jostakin asiasta vääpeliä. Mitä te oikeastaan haluatte? kysyi hän Nehljudofilta. Teillä eräs vaimo on synnyttämässä tuolla vaunuissa, niin minä ajattelin eikö häntä voisi... Ja synnyttäköön vaan. Sittepähän nähdään, sanoi upseeri mennen vaunuunsa ja reippaasti heiluttaen lyhyitä käsiänsä.
Sen tehtyään sotamiehet poistuivat, sillä olihan kartanon portilla vahti. Uteliaasti katsahti paashi kirjeensä ylitse vankiin, jonka oli käskenyt istuutumaan, ja kummastui hänen kauneudestaan. Ollen kooltaan ainoastaan keskinkertaisen-suuri oli hänellä sievät olkapäät, hieno kaula ja pieni, kaunismuotoinen pää.
Ilvehtivä hymy huulilla teki kasvot melkein vastenmielisiksi ... kyynäspäät ja olkapäät olivat teräviä... Selkä, kun hän piti niskaansa kyyristyneenä, melkein koverrettuna ... koko vartalo hieno ja laiha! Ja kuitenkin oli hän sellainen, että hän yhä enemmän kiihoitti Rejer'in uteliaisuutta, niin että hänen vaan täytyi katsella häntä.