United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ajatus toimii tietäjän näköisenä elävänä olentona ja suorittaa tehtävänsä kuin lähetti ainakin palatakseen sitten takaisin lähettäjänsä luo. Jos tietäjä tahtoo jostain asiasta selvyyttä, hän samoin lähettää ajatuksen sitä selvyyttä hakemaan, ja ajatus palaa hänen luoksensa tarpeellinen tieto mukanaan.
"Oi ristin kuolema, tuskat, verihiki, kivut! kärsiä ja teidän kauttanne sovittaa se sepä olisi hekumallista ollut. Mutta sokeana ... muumian tapaisena elävien olentojen joukossa, rikoksellisena ihmis-pirstaleena, voimattomana, mitättömänä olentona ... olin minä, ylen-katsottava, ylen-katsottuna, oi kurjuutta! kurjuutta! kurjuutta!
Poikaa vastaan käytiin nyt oikeutta ja häntä pidettiin vaarallisena olentona, josta yhteiskuntaa täytyi suojella.
Tätä puolta tehostamalla myös luullakseni enemmän lähestytään sitä onnettoman sielun nerollisuutta, joka on Hamletin sisäisenä olentona. Hra Axel Ahlbergin kuningas Claudius oli paraita kaikista.
Sentähden on hän määrännyt, että minun pitää muuttua yhtenä päivänä, aina sadan vuoden kuluessa, pieneksi vadelmamadoksi ja elää sellaisena heikkona ja turvattomana olentona, auringon noususta sen laskuun saakka.
Kun Väinämöinen soitollaan nukuttaa Pohjolan väen ja samaten laulullaan Ilmarisen avulla avaa yhdeksät portit, tarkottaa tämä herrauden saamista fyysillisten aistinten yli. Ruumiilla on oma tajuntansa eikä pyrkijä pääse sen herraksi, ellei hän kohtele sitä elävänä olentona.
"Voit tehdä mitä tahdot, vaikk'en minä sinun tuumias oikeen hyväksy." "Hm, mutta ettehän taitaisi hyväksyä, jos joku renkipoika tulis tytärtänne kosimaan, varmaankin olisi vanhalla pohjalla oleva talollinen suotuisempi." "Mitä riivattua semmoiset tähän kuuluu?" "Kuuluu ainakin sen verran, että edellistä pidetään paljon huonompana olentona kuin jälkimmäistä, vaikka se useasti onkin aivan väärin."
Voisin melkein itkeä. Mutta yhteisestä huminasta erottuu kimakkaäänisiä ilon huudahduksia ja kohoaa ylös helähtelevää naurua. Parit pyörivät toisiinsa puristautuneina, miehet ja naiset, rinta rintaa vasten, melkein yhtenä olentona.
Hän, josta olen viisi vuotta uneksinut, jota olen pitänyt jaloimpana, ylevimpänä olentona maailmassa, hän on tuollainen raukka, tuollainen sivistymätön jölli. Minulla ei ole enää Anttia, tuota ihanaa kuvaa, jota lapsuudestani olen kirkkaana tähtenä rinnassani kantanut. Voi minua onnetonta! Viidestoista kohtaus. Perhana vieköön! Joko niin paljon! Satuin torkahtamaan. No missä olet ollut?
Näin minä ikäänkuin annoin suunnan sille toiselle itselleni, joka ihan uutena olentona oli kasvanut entisen minuuden rinnalle; eikä ainoastaan uutena, vaan omituista kyllä täydellisenä vastakohtana entiselle. Tämä alkava kuva siitä, jommoiseksi tahdoin, että muut minua ajattelisivat, selveni nyt minulle yhä enemmän ja minä kehitin sitä yhä pitemmälle.