United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Teenhän työtä minulle rakkahimman olennon hyväksi, oman äitini hyväksi, koetan häntä tukea ja ilahuttaa hänen viimmeisinä elonpäivinään; ja siitä olen sanomattoman onnellinen. En tahtoisi sitä onneani vaihtaa kaiken maailman iloihin ja nautinnoihin." "Mutta et saa minua estää sinulle antamasta rikkaudestani osaa", sanoi Adelbert jalossa innossaan.
Beatasta oli kyllä tullut Piata, mutta siitä vähät; Piata oli varsin ylpeä ajatellessaan, että hän ainakin nimen kautta oli ikäänkuin yhteydessä niin enkelinkaltaisen olennon kanssa. Heidän saavuttuaan köyhään hökkeliin pyysi Piata niiaten vieraita astumaan sisään.
N:o 3. Sanotaan pikku Eevastani, että hän tulee hyvin äitinsä näköiseksi. Toivon hänestä tulevan uuden minäni oikeana loistokappaleena. Nyt näet hänen olevan pienen pehmoisen, pyöreän olennon, joka pyörii sulavasti sinne tänne leikkien ja nauraen, olevan oikullisen näköisen, ennemmin ruman kuin kauniin, kasvot kauniin lempeän tummansinisen silmäparin valaisemana.
Hän tunsi tässä olevansa oikealla paikallaan; lääkärin ystävälliset sanat olivat hänestä tuntuneet hyvältä ja huolehdittuaan rakkaan olennon tähden, hänessä vihdoinkin heräsi pätevä toivo sen parantumisesta.
Hän olisi voinut ääneensä riemuita, kun tiesi olevansa sen ylevän olennon rakastettu, joka uskollisesti ja hellästi kuin paras suojelusenkeli oli hoidellut häntä; ylenluonnolliseksi ylisteli hän itseänsä, kun oli voittanut tämän lempeän neiden sydämmen, jossa suurimman kauneuden ohella, kuin hän elämässään oli nähnyt, oli myöskin paremmat henkiset lahjat ja sydämmen etevyydet kuin kellään muulla naisella auringon alla, kellään koko maan päällä, yksin Bertallakaan.
Mutta Hanna otti pöydältä kirjeen käsiinsä, katsahti taas kirjeen alalaitaan ja tunsi rinnassaan lämpimän huumauksen, joka lumosi koko olennon, että elämä tuntui vaan unelta.
Siinä kävellessä näet johtui kuin itsestään Kalevala ja Kalevalan aikuiset ajat mieleemme. Ja jos missään, niin täällä tuntui siltä kuin olisi joka puu ja kivi kätkenyt elävän olennon ja kuin olisivat haltijat meitä metsän sisästä pilkistelleet.
Kaikki on Jumalan avulla päättyvä hyvin... Ei, ei, jatkoi hän, kun Inkeri, jonka koko olennon tuo odottamaton toive oli äkkiä saattanut uuteen eloon, teki liikkeen, ikäänkuin olisi hän tahtonut heittäytyä Aadolfin jalkojen juureen, ei mitään kiittämisiä, ennenkuin onnellisesti tapaamme toisemme siinä turvapaikassa, joka on teitä varten varattu! Vasta silloin voin ottaa kiitokset vastaan.
Ei yksikään lintu livertänyt, ei yksikään lehti kahissut, kaikki oli autiota ja kuollutta, kaikki oli kuin suuri yhteinen hauta. Elävän olennon on kauheata olla yksinään haudassa varsinkin milloin hän, kuten meidän sankarimme, ei löydä sieltä mitään ulospääsyä. Vaivoin hän saattoi eroittaa niiden puiden rungot, jotka olivat lähinnä sitä petäjää, joka äsken oli koetellut hänen otsaluunsa kovuutta.
Minä olen arka naisien parissa, enkä väitä, etten ollut vähemmin, kuin tekään, hämmästynyt silloin kuin tuo herra teitä peljästytti... Nyt pelkään vain yhtä. Se on minusta kuin unta. Unissakaan en olisi ajatellut, että kerrankaan saisin puhua naisellisen olennon kanssa." "Kuinka? Tosiaankin?"