Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Tulin tehneeksi siten paljon vääryyttä sekä muille että itselleni. Itselleni siten, että painoin senvuoksi alas monta syvempää ja tärkeämpää elämän-arvoa, vaikka tiesin ja tunsin niiden asuvan olemukseni onkaloissa. Ja muille siten, että saatoin pelkän älyllisen ilotulituksen vuoksi loukata usein heidän arintaan ja herkintään.
"Ja ennen kaikkea kysyn teiltä vakavasti ja varmasti: tunnetteko te yhtä selvästi, yhtä täydellisesti, yhtä voimakkaasti kuin minä, että tämä rakkaus kansaamme on korkein hyvämme, ihanin aarteemme ja väkevin kilpemme? Voitteko sanoa kuten minä: kansani on korkein hyväni ja kaikkeni eikä muu mitään; sille tahdon uhrata olemukseni ja omaisuuteni; voitteko ja tahdotteko sanoa niin?"
Ja sittenkin katselin minä tätä ulkomuodoltaan niin ilettävää olentoa peilissä ilman mitään vastenmielisyyden tunnetta, pikemmin tervehtivällä riemulla. Tämäkin oli minä. Tämäkin sisäisen olemukseni muunnos näytti minusta luonnolliselta ja inhimilliseltä.
'Mitä minusta kerrotaan ? Hän iskee silmänsä yhä syvempään minun silmiini: 'Sinusta kerrotaan ... huonoa, veljeni. Sanotaan että sinä leikit tyttöjen sydämillä onko se totta? Minä en voi kestää hänen katsettaan, vaan painan pääni alas. 'Ajatteleppas, Olavi: minäkin olen tyttö! Se menee kuin piikki minun olemukseni läpi.
Henki yksin on todella kuolematon. Siispä puhallan elävän henkeni hänen sieraimiinsa! Etkö näe, kuinka hän alkaa elää ja hengittää toista, ihanampaa ja ijäisempää elämää tuossa kankaallani? Näen kauniin naisen kuvan, joka aistejani miellyttää. Etkö muuta? Etkö näe hänessä sen ijäisen ihanuuden rakkautta, joka tällä hetkellä täyttää koko olemukseni? En.
"En tiedä; onneton ristiriita, joka on imeytynyt läpi koko olemukseni, vaikuttaa taas turmiollisesti. Mielellään minunkin sydämeni, kuten sinun, nauttisi tästä onnesta. Mutta sisäinen ääni varoittaa: se ei kestä kauan sinä et tule onnelliseksi." "Etkö siis ole onnellinen levätessäsi rinnoillani?" "Olen ja en! Salaperäisyys jaloa isääni kohtaan painaa minua kuin jokin rikos tai vääryys.
Minä näin nähtäväni ja kuulin kuultavani; ja sittenkin kysyn nyt, kun tämä näky on kadonnut, tokko sitä todellakaan uskon enkä voi siihen vastata. Olemukseni on kärsinyt perinpohjaisen haaksirikon; uni on hylännyt minut; sanomaton kauhu ahdistaa minua jok'ainoana päivän ja yön hetkenä.
»Ei, ei!» hän sanoi puoliääneen, miettiväisesti. »En voi tätä enää kestää; tämä on kateellista, paheellista rakkautta se järkyttää koko olemukseni pohjiaan myöden! Voisin häntä jälleen loukata kurjaa minua! Olen pelastanut hänet kahdesti pelastanut onnellista, onnellista! Miksen nyt kuolisi onnellisena? Hänen pelastuksensa on viimeinen iloinen ajatukseni! Oi, pyhä meri!
Toinen epäilemisen syy johtui siitä että oman olemukseni alkuperäinen aiheuttaja oli minulle tuntematon tahi ainakin oletin sen tuntemattomaksi, minkä vuoksi ei näyttänyt ollenkaan mahdottomalta että voisin olla jo luonnostani luotu sellaiseksi, että erehdyn siinäkin mitä pidän kaikkein varmimpana totuutena.
Onko se veri? Nähtävästi täytyy sen olla jotakin aineetonta. En suinkaan aio avaruudesta etsiä todistuksia olemukseni ylevyydelle, vaan ajatusteni säännöllisestä kulusta. Sen parempia todistuksia minulla ei olisi, vaikka omistaisin kokonaisia maailmoja. Avaruudellaan maailmankaikkeus käsittää ja nielaisee minut kuin pienen hiukkasen. Ajattelullani minä puolestani käsittelen maailmankaikkeutta.
Päivän Sana
Muut Etsivät