Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
"Olemmeko joutuneet vihollisten käsiin." "Emme", sanoi Dolios, jonka hän ennestäänkin tiesi umpimieliseksi ja synkäksi mieheksi ja joka tällä matkalla oli ollut vielä salaperäisempi, "mutta pyörä on särkynyt. Sinun on noustava pois vaunusta siksi, kun se on korjattu." Kiivas tuulenpuuska sammutti samassa tulisoihdut, ja kylmä sade pieksi pelästyneen ruhtinattaren kasvoja. "Noustako pois? Täälläkö?
"Senpä kyllä uskon, mutta taloja ei kasva puissa, niinkuin itse tiedät", sanoi herra van Arsdel. "Mutta onhan minulla kuusi tuhatta dollaria, jotka isän-äiti lahjoitti minulle." "Ja kuinka suuren talon luulet sillä voivasi ostaa?" "Ehkäpä niin suuren kun se oli, jossa sinä ensin asuit äidin kanssa." "Sinä et tyydy sellaiseen asuntoon." "Miksikä en? Olemmeko me paremmat kuin te?"
Olemmeko nimellä "kristitty", kun emme kuitenkaan elä sen jälkeen, paljonkin otollisemmat Herrallemme kuin Juutalaiset? Menköön sitten kaikki asiat vaikka päin mäntyyn yksi sanoo yhtä, toinen toista, niin monta mieltä kuin ihmistäkin. Vaan minä kuitenkin aina sanon, puhukoot muut mitä hyvänsä, että surkiaa sota on! sanoi Saara.
No-no, älä siinä sentään liikoja laskettele, pidä varasi, muuten... Mitä muuten, sanoi pieni mies epätoivoisasti. Olemmeko me mitään pahoja tehneet? Suu kiinni! kiljasi nyt päällysmies ja pieni mies vaikeni. »Mitäs tämä nyt onkaan?» ajatteli Nehljudof itseksensä mennessään pois.
Olemmeko sen lukeneet vai emmekö ole sitä lukeneet? Mitä te sitten minulle kirjoititte, rakas Tellheim? v. Ei muuta kuin mitä kunnia käskee. Se on, olemaan jättämättä yksin kunniallista tyttöä, joka teitä rakastaa. Täytyyhän kunnian siihen velvoittaa. Tietysti minun olisi pitänyt lukea tuo kirje. Mutta mitä en ole lukenut, senhän saan nyt kuulla. v. Niin, teidän täytyy se nyt kuulla
Ja sitten: marssi sinne, missä pilvet maata lamaa ja peuroilla ajetaan. Sinne, sinne kruunu omansa korjaa. Humala katoo päästäni, haihtuu kuin tuhka tuulessa. Nyt olen ihan selvä. Kraatari elää vielä! Mun ystäväni, Antres! Olemmeko tässä vielä? ESKO. Tässä, ystäväni! Mutta kiitos luojan, ettäs vielä hengen sait! Minä pyydän sinulta anteiksi, kraatari, kaikesta sydämestäni!
»Ne ovat poissa, siinä olet vallan oikeassa», sanoi Witt. Juhanikin kurkisti vankkureihin ja totesi, että eväskorit olivat poissa. Hän katseli tyhmistyneenä paikkaa, missä ne olivat olleet. »Siunaa ja varjele!» huusi Swart, joka kurkisteli joka haaralle. »Olemmeko me todellakin kaikki noidutut? Vai olemmeko tulleet hulluiksi? Mutta katsokaas, tuollahan ne riippuvat puussa.
"Olemmeko täydessä turvassa siellä? Eikö tuli voi päästä sinne?" "No eikö teillä sitten ole silmiä?" vastasi Natty semmoisen miehen tyyneydellä, joka on tottunut sellaiseen vaaraan, mistä vastikään oli päästy.
"Ystävät ja onnettomuuteni toverit!" alkoi hän. "Ehdotukseni on tällä kertaa lyhyt. Niin kuin näette, kasvaa kurjuus päivä päivältä, eikä pelastuksen toivetta näytä meillä enää olevan. Viisi parasta toveriamme on säälimätön kuolema seurastamme temmannut. Sama kohtalo odottaa meitäkin, kentiesi vielä julmempi. Katsokaa, ystäväni, toisianne, olemmeko enää ihmisten näköisiäkään!"
Mutta muchacho mio, älkäämme olko peloissamme, ennenkuin tiedämme, olemmeko todellakin hädässä. Niinkuin äsken sanoin, en ole aivan varma aavistuksistani. Kilpajuoksu järvelle alkoi melkein heti, kuin minä luulin näkeväni jotain, ja silloin en ajatellut enää mitään muuta kuin mitä matkueessa tapahtui. Kun minun piti tähystellä uudelleen, ei ollut enää tarpeeksi selkeä voidakseni mitään eroittaa.«
Päivän Sana
Muut Etsivät