United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hän uskoo teoksensa kuolemattomaksi eikä tiedä, miten raskas lyhkäinenkin olemassaolo on monelle kirjalle. Vasta hautauksen jälkeen kirkastuu meidän kirjojen silmä ennen kuin tekijäin." Katselin lähemmin tuota pikku kirjaa; se oli sama, joka muutamia tunteja ennen oli minua melkein tuskastuttanut. Lapsi raukka, mitä sinulla on täällä tekemistä! ajattelin.

He olivat tuskin tunteneet ystäväänsä. "Teja, Teja", huusivat he. "Mitä on tapahtunut? Puhu?" "Puhu", toisti Vitiges, "nyt on goottien valtakunnan olemassaolo kysymyksessä". Ylenluonnollisilla ponnistuksilla kohottautui teräksinen mies nämä sanat kuullessaan pystyyn, katseli vähän aikaa ympärilleen ja puhui sitten kolkolla äänellä: "Meidät on petetty. "Gootit, kuninkaamme on meidät pettänyt.

Pesässä yksilö ei merkitse mitään; sillä on ainoastaan ehdollinen olemassaolo, se on vain yhdentekevä yksityisseikka, suvun siivekäs elin. Koko sen elämä on kauttaaltaan uhrautumista sen lukemattoman, ikuisen olennon hyväksi, josta se on osa. Omituista kyllä saattaa näyttää toteen, ettei asian laita aina ole ollut näin.

Hautalahjat ja hautauhrit sitä vastoin edellyttävät, että vainajan olemassaolo jollakin salaperäisellä tavalla jatkuu haudassakin, että hänellä siellä on samanlaatuiset tarpeet kuin ennen maan päällä ollessaan ja että hän yhä voi vaikuttaa jälkeen jääneiden omaistensa oloon, heidän vahingokseen, jos hänen tarpeitaan laiminlyödään, siunaukseksi, jos hurskaasti pidetään niiden täyttämisestä huolta.

Sitä löytääkseni olen penkonut maat ja meret, niin, olen uhrannut puolet elämästäni... En voi elää ilman sitä aarretta; sen olemassaolo tekee kaikki pyrintöni tyhjiksi, niin kauan kuin minä en ole sen omistaja. Antakaa minulle siis se sormus, niin tahdon olla orjanne, koiranne, tahdon antaa teille onnea ja kultaa, tahdon puolestanne valloittaa itse taivaan portit!

Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita?

Jos nyt jossakin tällaisessa sarjassa on aukko, s.o. jos, järjestettäessä siihen kuuluvat tunnetut yhdistykset tasaisesti ylenevään sarjaan, kahden sarjan jäsenen välillä on kaksi kertaa suurempi hiili- ja vetypitoisuuden ero kuin muualla, voidaan tällä perusteella ennustaa toistaiseksi tuntemattoman yhdistyksen olemassaolo.

Aika yksinään ei riitä tätä seikkaa selittämään. Salainen jousi, joka työntää kaiken elämään, on välttämätön olettamus. Korkeinta, mitä tämä pyrkimys edistykseen tähän saakka on tuottanut, on ihmiskunta. Miksi tämä jäisi olemaan korkein muoto tietoisuutta, mitä maailmankaikkeus pystyy tuottamaan? Ihmiskunta on kerran syntynyt; siis tulee sen olemassaolo todennäköisesti kerran loppumaankin.

Hänen sielussaan muodostui jotain uutta: himmeä, nyt vielä muodoton tunne siitä, että hänet oli luotu tuota ijäisyyttä varten, jonka olemassaolo oli hänelle selvinnyt ja joka oli hänen sielunsa herättänyt unesta sillä oli oikeus häneen, sille täytyi hänen elää...

Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin.