Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
"No, onko Antero pastori vihdoinkin täällä?" virkki hänelle Flurenbauer, jonka päähän nauttimansa viini hieman näkyi kajahtaneen, kuten hänen hohtavat kasvonsakin osoittivat. "En suvaitse mielelläni, että renki isäntäänsä odotuttaa." "Minun puolestani se ei ole aikomuksella tapahtunut", vastasi Antero, "olinhan kirkossa."
Kristian ei voinut olla äännähtämättä hämmästyksestä, jolloin nainen samassa katsahti ylös työstänsä suloisella ja hitaalla silmäyksellä. Koko huone näytti iloisemmalta tuon katseen kirkkaasti tuikkivassa valossa, ja nainen sanoi hieman väräjävää soittoa muistuttavalla äänellänsä: »Anteeksi, sire, että mieheni odotuttaa itseänsä näin kauvan!...» Mieheni! Tom Lewis hänen puolisonsa!
Ja vaikka Cassion täytyy virkans' saada, Johonka täysin kelpaava hän onkin, Suvaitkaa odotuttaa häntä hiukan, Ett' oivallatte miehen ja sen vehkeet. Huomatkaa: vaimonne jos kiihkein innoin Ja tulisesti hänen puoltaan pitää, Se todistaa jo paljon. Siihen saakka Mua liian kiivaaks pelossani luulkaa Jot' olevani pelkäänkin ja syystä Ja syyttömäks' hänt' uskokaa, ma pyydän.
Ajomiehen hevonen oli laiskin hevonen mailmassa, toivon minä, ja hönkötti, pää lerpullansa, eteenpäin, niinkuin hän olisi tahtonut odotuttaa niitä, joille tavarat olivat määrätyt. Minusta oli todella niinkuin hän olisi välisti nauranut ääneen tätä tuumaansa, mutta ajomies vakuutti, että yskä vaan vaivasi häntä.
Pimeäksi alkoi käydä ilta, rovasti saattoi mennä ulos tai sulkea kansliian ja siitä tuli taas joutavata viivytystä. Kusti oli kirkolle ajaessaan yhdellä tiellä käynyt myllyssä, ja Sohvin piti jo aamulla lähteä Alatalolaisten reessä ... mutt'ei kuulunut... Helkkarin akka, kun tässä odotuttaa iltakauden ... vai olisiko tuota ruvennut jänestämään.
Me olemme tehneet kuin kunnon miehet, poikaseni, sanoi hän nauraen; voitto on meidän; minä olen savulla karkoittanut heidät kuin rotat. Mutta heti ratsaille! Me emme saa odotuttaa meitämme Taifissa. Purppurainen loisto valaisi itäistä taivaanrantaa; Abdallah levitti rukousmaton ja molemmat beduiinit kiittivät, kasvot Mekkaan päin käännetyt, kaikkivaltiasta, joka oli pelastanut heidät vaarasta.
Ja hiidessäkö liekin ollut nenäkopalla tuo toinen, kun on kuin lehmän sarvi, ... saa aina olla luuta kädessä. Kun nuo raadot edes ymmärtäisivät, mitä on lakaista lattia...» »Tuo vietävä, joka täällä minun vaivoinani noita aina pitää kaiket päivät ja odotuttaa, muutama...» Nyt menee hän jo toisen kerran kurkistelemaan avaimenreiästä herransa kamariin.
Mitä ne noin yhtä mittaa sitä huudattavat? kysyin minä lähimäiseltäni. Taitaavat kiirehtiä sitä Hovin herroo, sain vastaukseksi. Minä vähän kummastelin tätä kaunista kansallista tapaa, jota en ollut vielä muualla Suomessa tavannut, mutta kysyin kuitenkin, mikä oikeus hänellä oli tuolla Hovin herralla odotuttaa itseään.
Päivän Sana
Muut Etsivät