Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Mä veljeäni niin kyllä kutsuisin: suursydän, hän näet aina tyynnä kestää kohtalonsa; mut ansiotaan palkita ei koskaan. Mun sisareni onko onnellinen, tuo kaunis nainen, sydän ylevä? Hän last' ei miehelleen saa nuoremmalle; mies häntä kunnioittaa hartaasti, mut ilo talossa ei silti asu. Mit' auttoi äitiämme viisaus ja laajat tiedot, jalomielisyys? Hän vieraan erheen silti välttää voiko?
Mutta luonnostansa huoletonta elämää rakastaen antoi vapatahtoisesti isännyyden nuoremmalle veljellensä Ristolle, joka olikin ymmärtävä, toimikas ja uuttera maamies. Ehkä tähän myös oli syynä Paavon onneton taipumus viinaan, joka keski-ijästä seurasi häntä hautaan asti.
Wäinämöisen sanoja. Kielti vanha Wäinämöinen, epäsi suvannon sulho kullalle kumartamasta, hopealle horjumasta. Sanoi vanha Wäinämöinen nuoremmalle veiollensa: Kaunis on kattila tulella, vaikka vettä kiehukohon; hyvä mieli miehen päässä, vaikka ilman istukohon väki ei väännä hartioita, sure ei mieli miehen päätä.
Kun Kain sanoi: »Olenko minä veljeni vartija?» ajatteli hän aivan oikein. Hänen kaltaisestaan miehestä ei ollut nuoremmalle holhojaksi eikä esikuvaksi. Yhtä vähän kelpaa raittiusmiehen nimellä kulkeva salajuoppo järkimiehelle esimerkiksi kuin sekin joka rehellisesti rötköttää katuojassa. »SANANEN» SY
Jollen kiiruhda, niin hän antaa naapurilleni löylytyksen ainoasta avustuksesta, minkä olen nähnyt hänen antavan tai ainakin aikovan antaa koko elämässään.» Syytä olikin pelätä, että seikkailu päättyisi tällä tavalla, sillä pulska skotlantilainen oli jo heittänyt nuoremmalle, apuun rientävälle samarialaiselle vasten silmiä seuraavat vihaiset sanat: »Sinä ihmistapoja tuntematon koira!
Anna meille nyt jotakin syötävää, ja sitten minä menen. Matti ja sinä voitte sitten neuvotella, miten järjestätte asiat." Pekka nousi nyt virkkamatta sanaakaan ja meni halmeelle, jossa Makkarais-veljekset olivat työssä. Nuoremmalle hän sanoi: "Mene tupaan ja pidä huoli, että vieraat saavat jotakin syödäkseen."
Sanoi vanha Väinämöinen nuoremmalle veiollensa: Jumalass' on juoksun määrä, ei miehen ripeydessä; juokseva johonki saapi, käypä kauas kerkeävi usein käypi käypä härkä, kun jo hengästyi hevonen. Sanoi vanha Väinämöinen nuoremmalle veiollensa: Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto; kiitä muille muita maita, itselle omia maita omat maat makuisimmat, omat metsät mieluisimmat.
Hannikainen hanskat hankki, Poleni tuo poimet laittoi, Tikkanenkin tikkaeli, Koskinen kokosi paljon Noutuloita nuoremmalle, Salmelainen vanhat solmi, Kivi loi kirkkaita kiviä. Kymäläinen pellot kylvi, Korhonen kaloja hankki, Lyytinen lohea pyyti; Saivat runsahan ravinnon. Kuka kaikin kerkiäisi Tieustella, tunnustella Pojan nuoren neuvojia, Kapineitten katsojia.
Ja kun, niinkuin nyt tässä, vanhempi nainen tahtoo olla kaikki kaikissa nuoremmalle, niin johtuu siitä että nuori ystävä, tytär, ei saa kannattaa ajatusta, ei toivoa, johon ei vanhempi ystävä, äiti, möisi suostua ... ja niin teki hän sillä tavallisella seurauksella, että pilasi rakkaansa.
Routa, ruhtinas nevojen, nuoremmalle noin nimesi: »Viel' älä liikoja iloitse, eessä on tuhannet turmat!» Toki suorivat sotahan nuo sulhot sumean Pohjan, sata kuuraista urosta, tuhat miestä tuurallista; kussa kulki Turjan tuima, kypärät kyventä iski, raaka raikui Talven taika, soi säilät revontulien. Se oli suuri Suomen linna, Kalevan kuningaslinna, alla kuusen kukkalatvan, päivänpuolella mäkeä.
Päivän Sana
Muut Etsivät