Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Hoiteli lehtoaan, tuomiaan tuuhistutti, pihlajoita ja haapapuitaan vaali, odotellen uusia ystäviä, joille nekin kerran lahjaksi kelpaisivat. Ja keväänä muutamana, kun lehto lempeimmillään tuoksui, kun mahla koivun suonissa kihisi ja Haltian päätä elämänhalu huimasi, näki hän kaksi miestä suolta nousevan ja hänen puunsa juurelle istuutuvan.
Kaksi pojista oli käynyt kyökissä ja he kertoivat nähneensä rouvan ja herran lähtevän kaupunkiin, ja rouva oli niin vihainen, että... Matami tunsi oudon ajatuksen nousevan mieleensä, kun mies viipyi niin kauan. Jonsonilla oli aina ollut tapana, milloin vain jotakin ikävää tapahtui taikka vaimonsa häntä torui, mennä juomaan.
Ehkä vain säteilevän toukokuun auringon? Eipä sentään, sillä mies, joka on niinkin monasti kuin kuusikymmentä kertaa kolmesataakuusikymmentäviisi nähnyt auringon nousevan, ei siinä havaitse enää mitään merkillistä tai tavallisuudesta poikkevaa! Ihailiko hän mahdollisesti leivoja, jotka lentelivät ja visersivät korkeudessa?
»Ajatukseni johdattavat minut parikymmentä vuotta taaksepäin, jolloin ensi kerran nuorena ylioppilaana astuin tähän saliin, missä kaikki on entisellään. Ensimäinen professori, jonka näin nousevan kateederiin, oli Hector Denis.
Niin tosin Peleus sai jalot antimet taivahisilta syntymähetkellään; osa, onnipa häll' oli runsain heimoss' ihmisien, hän myrmidonein oli päämies; vaikk' oli ihminen, vaimoks sai jumalattaren ylhän; vaan toki hällekin huolta he soi, sill' ei perijäkseen nousevan linnass' uutta hän valtiaspolvea nähnyt, vain pojan ainoisen, pian vaipuvan; en hänen saata vaalia vanhuuttaan, näet kaukana syntymämailta Troian rannoill' oon suruks sun sekä lastesi kaikkein.
Ja tällä välin laskeutui aurinko veripunaisena suuriin pilvikukkuloihin, jotka noustessaan äkisti alkoivat hehkua ja levittivät kullan hohtoansa pitkin levotonta merenpintaa. Vihdoin pysähtyi kone. Ja vielä pitkän, äärettömän pitkältä tuntuvan odotuksen jälkeen, joll'aikaa yhä useampia miehiä oli noussut seisomaan, näkyi vihdoin yhä sakenevassa pimeässä hätälippu hitaasti nousevan.
»Miksi sydämeni jyskyttää?» kysyi hän itseltään. »Muista, mitä olet vannonut.» Mutta aavistuksellinen onnettomuuden pelko, jonka hän tunsi lähenevän kuin kummituksen, ei jättänyt hänen sieluaan rauhaan. Hän nousi vielä kerran ja hiipi paljain jaloin asekaapille, jota nousevan kuun hohde himmeästi valaisi. Sieltä otti hän esiin pistoolin, joka hyökkäysten varalta oli aina ladattuna.
Sinne hän riensi nytkin joustavin askelin pitkin kapeaa hiekkakäytävää lakaisten hameensa helmalla kastehelmiä, joita oli runsaasti molemmilla puolin tietä. Hän halusi nähdä auringon nousevan merestä.
Mutta mikä haahmo tuolla etelässä liikkuu veden kalvolla? Se on alus, joka täysillä purjeilla kiidähtää Pohjaa kohden. Se tulee lähemmäksi, aamu alkaa koillisessa ruskottaa ja tulevan haahden kokassa eroitetaan rautapukuinen mies. Pohjanpiltti ja Pohjan neiti häntä kammolla tarkastavat; nousevan auringon valossa tuntevat Kurjen ukon muotoa.
Hän piteli venettä niin tarkasti kuin kuka ikänään, eikä Severin tarvinnut häntä milloinkaan neuvoa. Mutta lahnoja ei tavattu kertaakan, eikä siis luultu niitä tälle paikalle nousevan. Sitä huvittavampi oli nyt, kun Severin näki tai luuli nähneensä liikkuvan niitä lahdessa. Mari kuljetti veneen aivan kuulumata lahden edustalle siihen suuntaan kuin Severin viittasi.
Päivän Sana
Muut Etsivät