Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Mitä tahdottiin lukea noista kahdesta, suljetusta kirjasta, noista kahdesta suuresta, sinisestä, brandenburgilaisesta silmästä, jotka hallitsivat, ihastuttivat ja pettivät kaikkia? Koetettiin lukea niistä Ruotsin huomenta, mutta sitä oli yhtä vaikea lukea kuin aaltojen kimallusta kirkkaalla järvellä. Eriskummallinen rauha vallitsi.
"No, kun minulla jo on neljäkymmentäkuusi vuotta hartioillani, en tahdo tuoda esiin mitään rakkauden kertomuksia, vaikka voisihan niistä olla paljokin sanottavaa. Ett'en kuitenkaan ole sisällisesti vanha, olen sen ainakin tässä tilaisuudessa huomannut.
Se on aivan uusi tunne, ja se ottaa niin voimakkaasti valtaansa, että minulla koko matkastani oman pitäjäin rajalta koulukaupunkiin on vain hyvin hämärä muisto. Oltiinhan sitä yötä, käytiin joka kolmannen peninkulman päässä hevosta syöttämässä, ja tosinhan tutut eväät ja se kodin tuoksu, joka niistä levisi, vielä vähän lämmittivät.
Puhuinkin vähävaraisista ja niistä, joilla ei ole rikastumisen toivoa, mutta kumminkin kaipaavat kaunista kotia; ja väitän, että kauneutta pitää kunnioittaa, rakastaa ja hellyydellä hoitaa, väitän, että kauneus on halpaa, halvin asia kodissasi, sillä monessa suhteessa se korvaa rahamenoja.
Sitten voit mennä pois pienen portin kautta, joka on puuturhan takapuolella, jos se lyhentää sinun matkaasi'. Ja niin meni Gudula puutarhaan, ja on sieltä takaportin kautta mennyt pois. Se on kaikki, mitä minä tiedän, ja nyt menkää matkaanne, ja jos te vielä uskallatte uudelleen tänne tulla, niin päästän minä koirani irti, ja sitten saatte itse miettiä, miten niistä selviätte".
Korkeintaan ne vaihtoivat kolme tai neljä, epäilemättä välttämätöntä tunnussanaa jättäessään kiireesti hunajasatonsa jollekulle niistä nuorista kantaja-mehiläisistä, jotka aina oleskelevat tehtaan sisäpihalla, tai menivät itse tyhjentämään raskaat, sääriin kiinnitetyt siitepölyvasunsa hautomaosastoa ympäröiviin tilaviin aittoihin, lähteäkseen heti sen jälkeen taas pois, välittämättä siitä, mikä tapahtui työhuoneissa, toukkien makuukammareissa tai kuninkaallisessa palatsissa, sekaantumatta hetkeksikään siihen hälinään, joka vallitsee kynnyksen edessä olevalla torilla, missä ankaran helteen hetkinä on ahdinkoon asti lörpötteleviä ilmanvaihdon hoitajia, jotka mehiläishoitajain sattuvan sananparren mukaan ovat "liehuvana partana".
Ja sankar'-laulun luontehen hän parhain käsittää, Kullervon, Ainon laulut näät hän meillen esittää, On kyllä itkun arvoinen jo kuolo Kullervon Sydäntä sentään syövämpi on Ainon angervon. Ja Sammon sirpaleitakin hän tyystin tarkastaa, Kunnekka onnen Suomenmaan hän niistä taatuks saa, Niin löytöhönsä luottaen hän astuu polkuaan Ja työhön meitä kehoittaa, siin' onni onkin vaan.
Ihmisen pitää kaikki kokea, lääkärin pitää kaikki kokea, pitää rypeä pääkaupungin kurjimmissa kapakoissa, pitää juoda likaa aina kurkkuun asti, pitää uskoa joka naisesta pahaa, sillä hän on nauttinut niistä, jotka ovat paheeseen harjautuneet, pitää lukea uudenaikaista kirjallisuutta, jossa sankarit ovat tahdottomia, itsekkäitä, nautinnonhimoisia raukkoja, ja pitää itseänsä sääliä, kun ei jaksa enää kauemmin nauttia; se on pessimismi, se on traagillista.
"Luulenpa että moni niistä jo on siksi muuttunutkin. Minä tietysti päästän pois kaikki, jotka kaksitoista kuukautta ovat minun luonani olleet tiedättehän ett'ei ne häkissä voi haltiattareksi muuttua. Nyt on minulla jäljellä ainoastaan ne, jotka tänä vuonna tai viime syksynä otin kiinni; kauneimmat eivät tule näkyviin ennenkuin syksyllä."
Muuten sillä on Antilla tapana tehdä valmiiksi, mitä tekee, tekipä vaikka lusikan tai kirvesvarren. Niistä ei puikot pistele, kun se heittää käsistään. Kumma, kun ette ole sellaista poikaa laittanut kouluun? Kouluun... Juuri kuin herroja ei olisi enemmän kuin tarpeeksi ilmankin.
Päivän Sana
Muut Etsivät