Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Hän pelkäsi sekä Niinan että pienokaisen hengen olevan vaarassa, jos Niina saisi tietää sen nyt, ja kun Rolf oli saanut luotettavan ja vähäpuheisen hoitajan luokseen öiksi eikä Niina enää saanut edes tietää, milloin hänellä olikaan taudinkohtauksia, mutta päinvastoin näki hänen niin levollisesti toimiskelevan sillä Rolf osasi salata häneltä yksin syvän alakuloisuutensakin niin Niina alkoi vähitellen voittaa kauhistuksensa, jonka ensimäiset kovat kohtaukset olivat vaikuttaneet, ja uskoa, ettei mitään vaaraa ollutkaan.
Huolimatta Niinan innokkaista vastustelemisista otettiin siis kohta emännöitsijä. Niinaa se kyllä vähän loukkasi, että hänet niin erotettiin oman taloutensa hoidosta vieläpä se loukkasi enemmänkin, kuin jos Rolf olisi lausunut olevansa tyytymätön hänen taitamattomuuteensa ja vaatinut häntä oppimaan itse hoitamaan taloansa. Niina olisi sen kyllä oppinutkin, sillä hänellä oli hyvä tahto.
Niin istui hän hetken toisensa perästä, kunnes hänet unelmistaan vihdoin herätti Ava-täti, joka kuiskaten kutsui häntä tulemaan ulos, kun kaksi lääkäriä, jotka hoitelivat Rolfia, oli tullut ja he tahtoivat puhella Niinan kanssa. Niina hiipi hiljaa saliin ja selvitti kaikki, mitä he kyselivät hänen tilastaan sinä päivänä.
Se on pieni tyttö oikein sievä, muhkea tyttö", sanoi Ava-täti, luullen saavansa Niinan huomion käännetyksi lapseen. Hoitaja aikoi vielä kerran panna lasta vuoteesen, vaan taaskin työnsi Niina sen pois, huutaen: "En minä sitä huoli nähdä!"
Tähän asti oli lääkäri joka joulu ollut vaimonsa kanssa maalla hänen tätinsä luona, mutta nyt oli hänellä niin paljo sairaita, ett'ei hän saattanut lähteä päiväksikään pois kaupungista. Muuan Niinan täti, vanha neiti, oli joulun-aattoiltana vieraana, mutta vaikka lahjoja kyllä oli paljo ja kalleitakin, ei ilo kumminkaan oikein tuntunut ilolta.
Mutta ei kukaan huomannut, että, Niinan istuessa vakavana ja kenenkään näkemättä, hänen siniset lapsensilmänsä muuttuivat hyvin miettiväisen-näköisiksi ja otsaan muodostui tyytymättömyyttä ja surua osoittava ryppy. Hän näki ympärillänsä niin paljon kaikenlaista, jota hän ei ymmärtänyt. Miksikä salattiin häneltä niin monenlaisia asioita?
Koristukset olivat Niinan tekoa, ja sepä työ se olikin ainoa, jonka Niina toimitti päivällistä varten. Hän ei tiennyt mitään ruoasta se oli emännöitsijän asia olipa hän vielä niinkin välinpitämätön, ett'ei edes huomannut, oliko ruoka hyvin vai huonosti laitettu, niin että lääkäri aina sanoi muistutuksensa suorastaan emännöitsijälle. Ei se kumminkaan niin ollut alusta asti.
"Kyllä se nyt jo on ohitse, lapseni", sanoi hän, silitellen Niinan poskea. "Mutta jos sitä tapahtuisi uudelleen, niin sinä et enää saa tulla katsomaan minua, ennenkuin se on ohitse en minä voi kärsiä, että sinä peljästyisit minun tähteni. Minä makaan omassa huoneessani ja joku piioista saa maata viereisessä huoneessa, sinun ei tarvitse olla levoton siitä, että yksinäni olisin."
Niin oli lapsuus hänessä säilynyt elävänä, ja kun häneltä isäksi tulemisen toivo raukeni ja valmiiksi varustettu lapsikammari muutettiin vierashuoneeksi silloin muutti hän koko kotinsakin lapsikammariksi, jossa vallitseva "lapsi" ei saanut kasvaa, ei vakautua eikä ollenkaan nähdä elämän synkkiä puolia; Niinan lapsellisuus oli ennen kaikkea suojeltava ja säilytettävä, sillä siitähän Rolf sai virkistystä, milloin oli väsynyt tai pahoilla mielin, sekä voimaa uusiin ponnistuksiin.
Lopun talvea elivät he hiljaisuudessa. Lääkärillä oli pari kertaa pahan tautinsa kohtauksia, mutta niistä hän hyvin vähän piti lukua, kun hänen mielensä oli niin täynnä uutta toivoa, joka alkoi koittaa hänelle, ja mikäli Niinan sievyys väheni, kasvot kalvenivat ja laihtuivat, katse himmeni ja liikkeet muuttuivat väsyneen-näköisiksi, sitä enemmän piti Rolf hänestä huolta, sitä hellemmin hoiteli häntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät