Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
"Eipä varsin; siinä lumenlähtöaikaan, ja sitten hän on ollut meillä talossa apuna, sillä isä tahtoi niin; saatpahan vielä kuulla enemmän, jahka he tulevat. Veljenpoikasi nimi on myöskin Pekka; siitä isä paljon piti, sillä Pekka Huuskoisen nimi on tunnettu suomalaisten keskuudessa. Missä Niila on?" kysyi nuori mies sitten. "Hän on kotonaan Makkaraislammilla."
"Kenties viivynkin; älkää minusta huolehtiko. Hoitakaa kaikkea, niin kuin se olisi omaanne. Kyllä minä takaisin tulen. Herran haltuun, Niila!" Pekka ja Matti lähtivät pohjoiseen päin, samalla Niila taas kääntyi mietteisiin vaipuneena takaisin etelään. Hän ihmetteli mielessään mitä tuumia Pekalla mahtoi olla.
"Käy sisään, Pekka", sanoi hän kääntyen miehen puoleen, ja ennen kuin Pekka oikein ehti selvitä ajatuksistaan, hän oli jo sisällä ja ovi kiinni. "Istuudu nyt", sanoi Vappu, "ja kuuntele, mitä minulla on sinulle sanottavaa; äläkä mulkoile, niinkuin tahtoisit iskeä kirveen kallooni." "Hm!" myhähti veljelleen Niila Makkarainen, joka oli kuullut Vapun puheet. "Ymmärrätkö sinä tätä?
"Olen tietystikin, mutta se on liian iso pienempien lintujen ampumiseen, ei jää mitään jäljelle, jos ampuu teertä tai pyytä." "Ammu siltä pää poikki, niin ruumis jää eheäksi", vastasi Pekka leikillisesti. "No niin", vastasi Niila, "kyllä siitä hyvä tulee, kun vain ensin näytät minulle, miten se käy", ja sitten molemmat nauroivat.
Vielä parempi olisi, jos saisimme ostetuksi kaksi pyssyä; mutta jollei se käy päinsä, niin jompikumpi teistä saa mennä Antin luo. Hän kyllä keksii jonkin neuvon, sillä pyssyn me tarvitsemme joka mies." Seuraavana päivänä miehet lähtivät koirat mukanaan pohjoiseen päin. Kateenharjua lähestyttäessä päätettiin, että Niila menee yksin perille ostamaan pyssyä.
"Kyllähän toki itsekin ymmärtänet, etpä sinä tavallisesti jää neuvottomaksi, ja voithan sitä paitsi pian tavata ukko Pekkalaisenkin." "No, niinkuin sanot, Niila, parasta kaiketi on mennä hänen luokseen, jollet sinä voi antaa minulle hyvää neuvoa. Käydään metsään istumaan, niin saat kuulla, miten asia on."
Niila oli tuonut mukaansa sieltä nahkoja ja Kaarina lähettänyt terveisiä, että hän aikoo jäädä Bjurbergiin, kunnes Pekka tulee kotiin. Sekä Kaarina että Niila lupasivat pitää kaikesta hyvän huolen, niin ettei Pekan tarvinnut olla huolissaan.
"No hyvästi sitten, Niila", virkkoi Pekka; "toimi mielesi mukaan kotona Bjurbergissä; on epävarmaa milloin minä palaan. Jos tulisin vasta talvella, niin mene Kymmenjärvelle ja tiedustele, miten Antti voi, ja hanki muutenkin selko, miten on niiden suomalaisten laita, jotka välillä tapaat, ja ole varovainen, jos joku kysyy Mattia." "Et suinkaan viivy niin kauan poissa että talveen asti, Pekka?"
Kaarina ja Niila kilvan osoittivat Pekalle, miten tervetullut hän oli kotiin, ja Pekka sanoi, että he olivat hänen mielestään ehtineet saamaan paljon aikaan, ja kun Kaarina toi maitoa, hän ihmeissään kysyi, mistä he olivat saaneet lehmän. Silloin Kaarina osoitti karhuhonkaa ja sanoi hymyillen: "Tuolla on viisi karhunkalloa, jotka Niila on sinne asettanut, ja niistä olemme saaneet lehmiä."
Päivän Sana
Muut Etsivät