Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
»Ihmisen polveutumisessa» oli Darwin itse, joka ohimennen mainiten persoonallisesti oli mitä lämminsydämisin ihminen, joka ei närkästymättä voinut nähdä hevostakaan lyötävän ja Pernambucossa kitui suunnattomasti, kun hänen oli pakko kuunnella ruoskitun orjan tuskanhuutoja, voimatta panna edes vastalausettaan, teoreettisestikin mahdollisimman kaukana Nietzschen yli-ihmis-moraalista.
Kohdannut niin, että elämä on väräjöinyt niin loitolla toisistaan kuin nämä miehet ovatkin. Nietzschen korkeampaan kulttuuriin, korkeampaan ihmiseen tähtäävä, rikkaan ja hienon persoonallisuuden ja polttavan totuudenjanon elävöittämä julistus on koskettanut Müllerin nuorta kaipausta, antanut sille selkeyttä ja vauhtia. Müller jatkoi kuitenkin omaa tietänsä ja kohtasi Jeesuksen.
Turhaanko hän oli kasvattanut itsessään Nietzschen yli-inhimillisiä ominaisuuksia!
Avioliitossa on niistäkin vain pelkkää harmia ja onnettomuutta. Vapaaherra on Nietzschen oppilas. Kuinka hän taas sanookaan? »Rakkaus on sarja pieniä hullutuksia...» »Ja niistä tekee lopun avioliitto suurena tyhmyytenä.» Minä tiedän. Mutta nyt minun täytyy mennä. Toivon, että kun ensi kerran tapaan teidät, on kaikki hyvin. Se sama on omakin toivomukseni. Te lähdette siis tänä iltana?
Siellä oli myöskin Malvida von Meysenbugin ystävien kuvia kuten esim. *Cosima* ja *Richard Wagnerin*, *Lisztin*, *Mazzinin*, *Schopenhauerin* ja *Nietzschen* kuvat.
Ja niin kerrotaan lukemattomat etsivät ihmiset, suuntiin katsomatta, ovat Mainbergin linnassa kohdanneet saman kaipauksen virittämiä sekä siellä eläneet syvimmät ja hedelmällisimmät elämyksensä, jotka aukaisevat ihmiskunnalle aivan uusia, laajoja yksilö- ja yhteisö-elämän näköaloja. Johannes Müller on alunpitäen kulkenut tietään hämmästyttävän itsenäisesti. Matkallaan hän on kohdannut Nietzschen.
Olga Herzen näytti minulle valokuvia Malvidan kodista Roomassa, josta näki Colosseumin ja Palatinumin, sekä hänen viimeiset teoksensa *Irdische und himlische Liebe*, *Eine Reise nach Ostende* ja hänen kirjevaihtonsa *Nietzschen* kanssa, jonka tämän sisar *Elisabeth Förster Nietzche* hiljattain on julkaissut. Tietysti talon muotokuvakokoelmassa myöskin oli Alexander Herzenin kuva.
Sama dityrambisen uhman sävel on silmiinpistävin piirre Aarni Koudan tähänastisessa, Nietzschen värittämässä tuotannossa. Vienompi on Gabriel Engelbergin runouden pohjasävy, mutta kohoaa sekin yhteiskunnallisen vääryyden tajunnasta korkeaan ja jo puhtaasti sosialistiseen paatokseen. Karjalaisen vilkas mielikuvitus ja herkkä lyyrillisyys ovat Iivo Härkösen kotipaikka-runoudelle tunnusmerkillisiä.
Sillä tunnelma tulee nyt hänen tuotantonsa vallitsevaksi pohjasävyksi, ei mikään dionyysinen, dityrambinen tunnelma tosin, vaan sangen viileä, plastillinen, eepillinen, sanalla sanoen: apollooninen, tätä Nietzschen erinomaista taidesanaa käyttääksemme. Näin vapautuu Aho viimeisimmästäkin aatteellisesta tarkoitusperäisyydestään.
Vaikeutta enensi Vasilille vielä seuraava seikka: Hän oli kerran ruvennut lukemaan Hannekselle Nietzschen kirjaa »Also sprach Zarathustra», joka oli eräässä suhteessa muuttunut melkein evankeliumiksi kaikille vallankumouksellisille, siinä kun arvosteltiin säälintunne pelkäksi heikkouden hyveeksi, josta todellisen yli-ihmisen täytyi olla vapaana.
Päivän Sana
Muut Etsivät