United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt huusi hän Martti mestarille ja toisille kisälleille, "lakatkaahan toki jo noin hirveästi kolkuttelemasta! Niin kauan kuin tämä neitinen kunnioittaa teitä läsnäolollansa, pitää karttujen ja kurikkain olla hiljaa. Ainoastaan hänen suloista ääntänsä tahdomme me kuulla ja nöyrinä kuunnella, mitä hän meille, halvoille palvelijoille, käskee".
Neitinen otti hänen hattunsa, pyyhki häneltä hien otsasta ja hiipi lähemmäksi häntä. Sitte nauroivat he taas ja suutelivat, eivätkä tienneet muusta kun onnestansa.
Onko Amalia sinulle senkin kertonut? BERTHA. Sano minulle ensin, onko siinä perää, vai ei! AKSEL. Valhetta se on! Varokaa itseänne, te Amalia neitinen, kyllä minä opetan teitä juttuja laittelemaan! BERTHA. Mitä asiaa teillä sitten oli keskenänne? AKSEL. Sitä sitä en voi sanoa. BERTHA. Kas niin! Siinä on siis kuitenkin jotakin pahaa, koska sen salaat vaimoltasi.
Vihdoin tointuen läksivät he kotiin suuria, viljelemättömiä ketoja myöten, neitinen nuorukaiseen nojautuneena, nuorukainen kumartuneena hänen ylitsensä, käsi kierrettynä ympäri vyötäisistä, lumoavassa yksinäisyydessä, poissa kaikesta maailman pauhusta, täällä, jossa ainoastaan aurinko ja linnut riemuiten julistivat heidän rakkautensa onnea koko maailmalle.
Neitinen nousi seisoon ja pusersi kättäni, ja hänen ihanat kasvonsa peitettiin loistavalla punalla. Minun piti nyt kertoa elämäni aina siitä ajasta kuin olin linnasta lähtenyt, ja kuin minä viimein sanoin asiani, lupasi hän puhua siitä miehellensä ja toimittaa kaikki hyvälle kannalle.
Uljaasti hän kertoi matkasta vaan: "Ei liike tuo mua kammotakkaan; Näin neidin nöyrän ja hurskahan Huoneesta toisehen kulkevan, Rakkautta ja armoa julistavan Ja sitte piplian lahjoittavan. Mut tuskin on poistunut neitinen tää, Kun portista nainen tirkistää; Se piplian oitis pantiksi vie, Ja sitten suora on krouvihin tie". Rumat henget sen kuultua riemuitsevat Seuralle onnea toivottavat.
Herra von Weissenbach pyysi toistamiseen häntä jäämään illalliselle. Roosa katsoi pitkien silmäripsiensä takaa kreiviä silmiin. Niissä kuvasti semmoinen neuvottomuus, että neitinen tuskin voi olla nauramatta neuvottomuus, kun hänen nyt kuitenkin täytyi tunnustaa, että hän ei ainoastaan voinut jäädä, mitä hän siihen asti oli kieltänyt, vaan että hän aivan mielelläänkin jäisi.