United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämän järjestelmän mukaisesti nauttivat tehtaan kaikki palvelijat, johtajasta, katsastusmiehistä, kirjanpitäjistä ja muista sellaisista virkailijoista sysirenkeihin asti palkkansa enimmäkseen niin sanottuna muonapalkkana saaden mitä moninaisimpia eri tuotelajeja »luonnossa», joita maatiloilta veroina virtasi ja joita ei säästetty, sillä tuollaisten maalaistuotteiden myömisestä ei ollut kysymystäkään.
Semmoista lakia ei kuitenkaan löydy, joka tämmöisen kunnianosoituksen määrää tehtäväksi, mutta kun Pootualaiset tarkasti jokaista asiata tuumivat ja punnitsevat, harjoittavat he tätä hyvettä vapaasta tahdostansa, katsoen kiitollisuuden lain heitä siihen velvoittavan. Toisin käy meillä, jossa juuri ne, jotka nauttivat suurinta kunniaa ja suurimpia etuja, kohtelevat alempia halveksivasti.
Noilta tuhansilta, jotka suruttomuudessa nauttivat, jotka hekumoivat muistamatta muiden puutetta, heiltä ei Jumala vaadikaan muuta, sillä heitä hän ei ole herättänyt, hän antaa heidän maata itsekkäisyyden horros-unta.
Lehdet värähtelivät ja auringon säteet värähtelivät yhtä mukaa. Tytöt istuivat penkillä, ihmettelivät ja nauttivat. Ja mikä merkillisintä, he istuivat kotvan aikaa sanattomina. Siellä kotona ei kieli pysynyt liikkumattomana siunaamahetkeäkään, kun he vaan yhdessä olivat, mutta täällä olivat vaikutukset niin valtavat, niin epämääräiset ja oudot, ettei niitä osannut heti sanoiksi pukea.
»Vaikka ois sata mestarii, niin viskoisin», vannoi Manasse synkkänä, viskasi taas härkää ja uhkaili: »Ja jos nyt tulisj tuohon mestarj, niin löisin nyrkillä ja potkaisisin niin jotta tuntuisj!» He nauttivat jo siitä löylytyksestä. Hiku pieksi kepillä tietä ja uhkasi: »Ja mie kun tällä kepillä näin veteleisin selekään, niin ihan makkarat nousisj... Eikö nousis, Manasse?»
Niinpä jäivätkin he vanhoiksipojiksi ja nauttivat elämän hyvyydestä, vapaudestaan ja toinentoisensa rakkaasta seurasta vanhainpoikain pinttynein tavoin. Omistamallaan Tappilan kauniilla maatilalla Sauvon pitäjässä viettivät he kesänsä ja talvella asuivat he taas Turussa, pienessä vanhassa talossaan joen rannalla.
"Oletko muistanut toimittaa kaikki, mitä minä käskin", kysyi hän sitten toiselta neekeriltä, nimeltä Quimbo. "Siihen voitte luottaa", vastasi Quimbo. Nämät orjat olivat Legreen ensimmäiset työmiehet. Hän oli harjoitellut heitä julmuuteen ja raakuuteen samalla tavalla kuin verikoiriaan. Ja nyt he nauttivat siihen määrin hänen luottamustaan, että saivat hänen poissa ollessaan olla työnjohtajina.
Kirjavia tuulentupia olivat he yhdessä rakentaneet Gammelbackan vanhojen puiden varjossa. Onnea tahtoivat he luoda ihmisten kesken. Ei mikään tuntunut heistä vaikealta. Mutta silloin oli vielä rauha maassa, ja rauhallinen piti heidän tehtävänsäkin olla. He aikoivat rakentaa, viljellä, tehdä käsitöitä, ja opettaa sitä muillekin, luodaksensa heille saman onnen, jota itse nauttivat.
Sillä välin kuin muut nauttivat päivällisuntaan menin minä pitkin puroa metsään ja laskeusin makaamaan siimekseen, yksinäisyydessä ajatellakseni suruani. En tiedä kuinka kauan noin olin maannut, mutta, kun katsahdin ylös näin Susannan vieressäni.
Ja kuinka vaatimattomilta, hyväluontoisilta, luonnollisilta ja naiveilta nuo kaikki sentään näyttävät!... Ja kuinka he täydestä sydämestänsä nauttivat lepopäivästä ja auringon paisteesta!...»