Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. marraskuuta 2025
"Me olemme kutsuneet", alkoi keisari, "teidät, pyhät piispat, ja valistuneet senaattorit, kysyäksemme teiltä neuvoa sangen tärkeässä asiassa. "Mutta miksi on poissa Narses, magister militum per orientem?" "Hän saapui vasta eilen Persiasta ja on nyt pahasti sairaana", ilmoitti pääairut. "Hän ei ole vielä palannut Berytuksesta, jonne hän meni lähettiläänä."
"Kuka sen sitten valloittaa ja kuinka suurella joukolla?" kysyi Justinianus. "Minä", sanoi Narses, "kahdeksallakymmenellä tuhannella miehellä." Belisarius punastui vihasta; hän oli vaiti, sillä hän ei löytänyt sanoja. "Vaikka oletkin itsetietoinen, et vielä koskaan ennen ole asettunut niin paljon yläpuolelle vastustajaasi," sanoi lainoppinut. "Enkä sitä nytkään tee, Tribonianus.
"Suuri Narses ei varmaankaan tahdo syödä toisten ihmisten kaloja." Samassa hän riuhtaisi itsensä irti Alboinin, muutamien longobardien sekä erään Narseksen orjan käsistä. Cethegus meni telttansa ovelle. Hän tunsi Narseksen orjan. Hän oli tuon sairaalloisen ja samalla hyvin kohtuullisen miehen keittäjä. Hänelle tuottivat työtä melkein yksinomaan Narseksen vieraat, isäntä tuskin ollenkaan.
Rannalle solan vastapäätä Narses oli leiriytynyt longobardeineen, Johannes oikealla ja Cethegus vasemmalla puolellaan. Prefekti huomautti tribuuneilleen, että Narses oli luovuttamalla hänelle tämän paikan Cethegus oli sen itse valinnut antanut todistuksen varomattomuudestaan tai sokeasta luottamuksestaan. "Nyt hän on", virkkoi Cethegus, "jättänyt tien Roomaan vapaaksi.
"Narses on todella saanut komennettavakseen sellaisen joukon, jollaista ahne keisari ei ole koskaan ennen lähettänyt Bysantin porteista." "Totta on siis kaikki, mitä olet pitänyt mahdottomana, päällikkö." "Narses ei lähtenyt Epidamnukseen.
"Narses yksin ei kykene avaamaan niitä paremmin kuin Belisariuskaan. "Voikaa hyvin ja tervehtikää Roomaani. "Sanokaa sille, että viimeinen taistelu sen omistamisesta, taistelu Narseksen ja Cetheguksen välillä on päättynyt Cetheguksen voittoon. "Näkemiin Roomassa! Roma eterna!" "Roma eterna!" toistivat innostuneina tribuunit ulos mennessään.
"Me olemme kaikki kuolevaisia, prefekti", sanoi Narses. "Muutamat harvat ovat kuolemattomia, nekin vasta kuolemansa jälkeen." Saman päivän iltana Valeria käveli huvikseen luostarin muurien ympäröimässä puutarhassa sypressien alla. Hän tiesi tai aavisti, että kauan odotettu taistelu oli seuraavana päivänä. Hänen sydämensä oli raskas.
Samassa Cethegus saapui kantotuolin luo. "Tervetuloa, Narses", sanoi hän. "Italia tervehtii vuosisadan nerokkainta sotapäällikköä vapauttajanaan." "Hyvä, hyvä. "Tuloni oli kai yllätys?" "Iloiseksi tulee ainakin se, joka odottaa Areobindosta ja saakin Narseksen.
Minulla ei ole halua uhrata taas kymmeniätuhansia miehiä keisarin sotajoukosta näiden viimeisten kipinäin sammuttamiseen." Niin kävikin. Vielä kuusikymmentä päivää myöhemmin olivat molemmat sotajoukot vastakkain. Aivan vähitellen maksaen joka askeleen verivirroilla sai Narses kamalan verkkonsa yhä tiukemmalle vedetyksi.
Suurella rahasummalla oli Gotelindis saanut vihdoin ostetuksi puolelleen Petroksen, joka itse asiassa käytti häntä välikappaleenaan. Petros odotti varmasti saavansa Bysantissa luvatun patriisiarvon ja iloitsi jo pääsevänsä samanarvoiseksi kuin ylpeä serkkunsa Narses, joka ei ollut auttanut häntä ylenemään.
Päivän Sana
Muut Etsivät