Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Mutta nyt olikin jo Ester Larssonin lyhyt kärsivällisyys loppunut. Hän vastasi hävyttömälle herralle niinkuin kenties monikaan loukattu tyttö ei olisi rohjennut hänen sijassaan vastata. Hän sivalsi häntä ratsuvitsalla vasten naamaa. Ja hyvästi hän osasikin. Heleänpunainen juova miehen tulipunaisiksi sähähtäneissä kasvoissa todisti, että kuritus oli yhtä perinpohjainen kuin hyvin ansaittukin.
KARRI. Entistä totisemmaksi saattoi juttuni Jaakon. Heitä Hiiteen tämä tuumaileva muoto, ja katso rohkeasti tulevaa aikaa vasten naamaa. JAAKKO. Niin juuri, isäntä. Kerran käsiin käytyäni enpä taakseni katsoa aio ja toivon, että otsani hiestä viimein palkinnon saan.
Hän vaan tulee nauramaan teille vasten naamaa. Hän tulee ajattelemaan asiaa ... jos hän on järkevä tyttö. Ei, ei!... eipä tietenkään. Tehkää muuten kuten tahdotte! mutta ei sanaakaan Johannalle nyt! Saahan sitä odottaa ... eihän Johannallakaan vielä ikää liiaksi ole, että tuo odotuksesta pahenisi. Johanna! Siellä sinäkin vaan seisot. Olisi sinun pitänyt ymmärtää edes vieraille kahviakin tuoda.
"Kiitoksia vanha Jaampa, paha Jaampa, ilkeä Jaampa!" sanoi Laila kietoen kätensä ukon kaulaan ja suuteli tuota vanhaa, kurttuista naamaa. Sitten hän astui Laagjen luo, joka oli istaunut kirkon lattialle, ja lankesi polvilleen hänen eteensä. "Anna anteeksi, rakas isä," sanoi Laila, "ilman sinutta en olisi elänyt, ja sinä olet aina ollut hyvä isä minulle."
Minkälaista naamaa katsojat ikkunoista näyttivät, en voi sanoa, mutta hiukan nolona risteilin kirgiisini kanssa katuja pitkin siellä täällä, etsien majalaa. Sellaisen sainkin viimein erään porvarin luona, mutta itse sain minä toimittaa itselleni sekä ruoan että sängyn.
Tahdotko nyt vastata vielä yhteen kysymykseen: minkä luulet enemmän miellyttävän Herraamme, rehellisen merimiehenkö, joka pitää kitansa kiinni ja hoitaa laivaansa, vaiko tuommoisen valepyhän, joka varastaa pahemmin kuin kreikkalainen juuri kaikkivaltiaan Jumalan silmien edessä ja sitten jälestäpäin veisaa hänelle virttä vasten naamaa? Hä? Kummastako luulet hänen enemmän pitävän?"
Mutta eräs Porthoksen Herkules-kämmenestä singahtanut pallo hiipaisi niin lähitse d'Artagnan'in naamaa, että se pani hänet arvelemaan, että jos pallo, sen sijaan kuin se nyt meni sivuitse, olisi paukahtanut kohti, hänen puheillepääsynsä olisi uskottavasti mennyt myttyyn, koska hänen olisi ollut mahdoton saapua kuninkaan luokse.
Forstmestari pysähtyi yhtäkkiä ja kätensä hajottaen virkkoi: »Juho nauroi minulle vasten naamaa ja sanoi: Tuumitaan siitä asiasta sitten, jos joskus maailmassa otan eron entisestä emännästäni. Sitä ennen en pääse uusiin naimisiin!»
Hänestä, siitä kunnian-vaivaisesta, kuiskutetaan ensin seljän takana, sitten aina kovemmin ja kovemmin lausutaan, ja kun hän laskeutuu kerran tästä korkeudestaan alas, on tuhansia ääniä huutamassa hälle vasten naamaa: Ei valtakunnan hyvä, ei kuninkaan arvo, ei maakuntien rauhan puute ole häntä tänne kuljettanut.
BARTHOLO. Minun signalimenttini! Tuommoiset ihmiset luulevat aina puhuvansa sotamiesten kanssa. KREIVI. Luuletteko, että olisi peräti vaikea asia tehdä teidän signalimenttinne? Nuotti: Ici sont venus en personne. Pää kalju on, tutisevainen, Ja silmä tumma, talimainen, Rumempaa naamaa eipä näe, Kas selkä on kuin sarvet kauriin Ja pinta niinkuin paistonauriin, Vinossa toinen olkapää!
Päivän Sana
Muut Etsivät