United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ajattele sitä, nöyrry, kieltäydy ja usko.» Knut katsoi surullisesti häneen. »Nöyrtyäkö? Kieltäytyäkö? Jos minä sen kautta saisin hänen uskonsa, pappi, minä nöyrtyisin syvemmälle, kuin mikään ihminen on nöyrtynyt. Kieltäytyäkö? Mistä minä enää voisin kieltäytyä, jota minä en ilolla antaisi pois saavuttaakseni hänen rakkaudesta rikkaan toivonsa? Mitä te vaaditte?
Hipiä on vaalennut, silmät sammuneet, he kulkevat pää kallellaan, synkkinä, alakuloisina ja kärsivinä sekä sielun että ruumiin puolesta. Eikä heidän mielensä siitä suinkaan ole nöyrtynyt, niinkuin totisen kristityn tulee. He halveksivat sielunpaimeniaan ja ovat ylpeät ja öykkärit sydämessään, silloin kun heidän tulisi olla nöyrät ja opettajilleen kuuliaiset.»
Mutta Ebba ei ole vielä nöyrtynyt menemään hänen luoksensa; sinä tiedät, ettei kenelläkään meidän suvussamme ole ollut sitä onnea, että olisi hyötynyt hänen suosiostaan ja menestyksestään, jos sitä muuten käyneekään onneksi sanominen.
Naiset ovat niin uteliaita näkemään, mitä on tullut heidän entisistä uhreistaan! Ja hän oli nöyrtynyt nähtäväksi! Ja hän oli taipunut, taipunut kaikesta huolimatta, mitä oli tapahtunut heidän välillään, noudattamaan tuota nais-armollista asevelvollisuus-kutsuntaa! Mitä varten hän oli sen tehnyt?
Ja otti Georgia kädestä ja lohdutteli: älä viitsi välittää, mennään väen puolelle, mennään! Ja käsi kädessä he kulkivat pihan yli väen puolelle. Georg oli tämän tapauksen perästä nöyrtynyt mitä hevosiin tulee, ja katsoi Helenaan siinä suhteessa niinkuin vanhempaan, vaikka he olivat yhdenikäiset. Georgin leikki.
Helmasynti oli virvonnut, oli voittanut. Voittanut oli Mattikin tarkoituksensa. Vaikka hän olikin niin nöyrtynyt tuona rosvojen kiinnipano-hetkenä kotonaan, oli hänen kostonpyyntönsä elpynyt jälleen täyteen voimaan, nähdessään, ett'ei laki voinut häntä tuomita niin raskaaseen rangaistukseen kuin hän pelkäsi.
"Joko nyt olet kylläksi nöyrtynyt Jumalan kaikkiwaltiaan kurittawan käden alla?" kysyi tämä, palattuaan wapisewan pojan luo. "Tehkää minun kanssani kuin tahdotte, mutta älkää suinkaan puhuko noita hirmuisia sanoja", sanoi Antti, heiluttaen kädessään isoa paperikääröä.
Ja ell'ei saanut tehdä sitä, niinkuin oli ajatellut, keksisi hän toisen tavan ja paremman! Nyt hän oli vapaa; ei tarvinnut pelätä ketään, eikä välittää kenestäkään; saisivat nähdä, ett'ei hän ollut nöyrtynyt, eikä heidän tähtensä elämästä luopunut, ja niin totta kuin Jumala oli taivaassa, he saisivat katua tekojaan.
"Minä en ole wielä kenellekään ... mutta nyt on sydämeni nöyrtynyt ja awonainen, että woin kaikki ... syytä ei ole heissä ensinkään ... wika on minussa. Nuorina ollessamme ra-rakastuin minä hänen waimoonsa, mutta hän hyljäsi minut ja otti Antin. Siitä saakka on musta ja ilkeä kostonpyyntö maannut aina mielessäni... Woi minua!" selitti mies awonaisesti.
»Ja mikä kummallinen sattumus! Että tämän jutun pitikin sattua juuri silloin kun minä olin istumassa ja että minä tapaamatta häntä kymmeneen vuoteen, tapasin hänet täällä syytettyjen penkillä. Ja mihinkä ihmeeseen tämä loppuneekaan? Pikemmin, ah, kunhan vaan pikemmin!» Hän ei yhä vieläkään nöyrtynyt sen katumustunteen alaiseksi, joka alkoi hänessä liikkua.